Pimeyttä ja valonpilkahduksia

Pimeää oli muunmuassa se, että Vihreät olivat valinneet kaksipäiväisen kokouksensa avauspäiväksi 9/11 eli syyskuun terrori-iskun 20 vuotispäivän.

Jos noin olisi tehnyt, vaikka Keskusta, niin tuskin se olisi heiluttanut kenenkään mieltä. Mutta, kun Vihreillä on kyseenalaista mainetta vähätellä islamistiterroristien tekoja, niin joku saattaa ajatella -ja moni ajattelikin-, että kokouspäivän valinta oli tahallinen provokaatio, jolla haluttiin muistuttaa puolueen sympatioista muslimien suuntaan. Tietenkin he tämän yhteyden kieltävät ja voihan se olla niinkin, että puoluejohto tai puolueapparaatti ei ollut ajatellut edellä mainittua yhteyttä.

Valoisaa taas oli mm. ”Talousvihreiden” puheenvuoro puoluekokousaloitteiden käsittelyn yhteydessä. Yhdistyksen edustaja puhui ymmärrettävää Suomea ja välitti kuvan, että ainakin osa vihreistä välittää Suomesta ja suomalaisista. Eli kaukana oli puoluejohdon ja eduskuntaryhmän johdon yllä kaiken ymmärryksen liitävä puolipoetettinen tapa sanoa, jota sitten parsitaan hokemalla: ”tutkijat sitä, tutkijat tätä”. Ja tämänhän ymmärtää, kun tietää, että nämä ”tutkijat”, joista” vihreät puhuu ovat ”omia”, joita sitten vihreät toimittajat mediaan haastattelevat. Mutta niin tai näin Talousvihreät toi valonpilkahduksen säkkipimeään.

Varapuheenjohtajat: Mahdollisuus ja mahdottomuus

Varapuheenjohtajien (3) vaalissa ylivoimainen voittaja oli helsinkiläinen ensimmäisen kauden kansanedustaja, diplomi-insinööri Atte Harjanne. Hänellä on eduskunnassakin fiksun miehen ja vilpittömän kaverin maine, Harjanne on -ainakin toistaiseksi- tahraton. Hän sai kahdeksasta ehdokkaasta jo ensimmäisellä kierroksella enemmistön taaksensa.

Hänellä äänestystuloksen perusteella voi olettaa olevan parhaat mahdollisuudet tulla valituksi Maria Ohisalon vanhempainvapaan aikaiseksi sijaiseksi sisäministerinä ja puolueen puheenjohtajana. Ja voin kuvitella, että myös eduskunnassa ja toisissa hallituspuolueissa hänen valintansa otettaisiin ilolla vastaan. Eli muiden puolueiden puolesta hän on erittäin mahdollinen, ja moni toivoo, että myös Ohisalo, puolueen eduskuntaryhmä ja Vihreiden puoluevaltuusto ajattelevat samoin.

Mahdottomalta sen sijaan tuntuu toiseksi eniten ääniä varapuheenjohtajan vaalissa saaneen tamperelaisen opiskelijan Iiris Suomelan valinta sisä-/poliisiministeriksi. Neiti kansanedustaja, kun on muiden puolueiden edustajien silmissä ”vihreiden Halla-aho” eli persona non grata tehtävään kuin tehtävään. Toki sillä erotuksella, että Halla-aho esittää asiansa rauhallisesti, koskaan sortumatta falsettiin. Käsitykseni on, että jos kohta Ohisalossakin on suurelle osalle kansaa aikamoinen kestäminen poliisiministerin tehtävässä, niin Iiris Suomelaa ei vihreitä lukuun ottamatta kestäisi kukaan päivääkään ennen kuin hän olisi edes aloittanut virkaansa.

Vaalissa kolmanneksi tullut Lappeenrantalainen Hanna Holopainen -myös diplomi-insinööri- on ehdokas joka ei herätä tunteita mihinkään suuntaan mutta onko hän liiankin haalea, ollakseen ”jääprinsessan” sijainen.

Jos veikata pitää niin uskon, että älykkäänä ihmisenä Maria Ohisalo tekee puolue-elimilleen esityksen Harjanteen valinnasta. Ja,kun kukaan ei halua puoluejohtajan vihoja päälleen, niin se menee läpi. Mutta onhan sekin mahdollista, että Maria piruillessaan nimityttää Iiriksen, tosin sen jälkeen Ohisalon mantrasanaa, eli ”vastuullista”, olisi mahdotonta käyttää.

Enää ei mennyt läpi ihan mikä tahansa -paitsi helsinkiläisille

Tästä kertoo se,että Fatim Diarra, eli tuttujen kesken ”darra”, ei saanut jatkoa varapuheenjohtajan pestiin vaan jäi kolmikon ulkopuolelle kirkkaasti viidenneksi, ja jopa Inka Hopsu -espoolainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu- pyyhki avokkaansa Helsingin kaupunginvaltuutetun hameenhelmoihin.

Diarran pudotti kokouslähteiden mukaan liian rahvaanomainen käytös: Täytyy muistaa, että useimmat vihreät ovat nk. kympintyttöjä, eli varakkaista porvarisperheistä (vanhaa suomalaista rahaa), ja kasvatettu niiaamaan, kun pitää. Ei soittamaan suuta silloin kuin ei pidä. Ja tietenkin yleisimminkin ”Darran” ennenkuulumaton tempaus, ei vain ottaa vastaan lahjusta vaan ihan pyytää sitä: Muistatte Helkaman sähköpyörä tapauksen.

Vihreillä, kun on muutoinkin ollut tuota taivaltamista lain hämärillä alueilla: Pekka Haaviston laittomuudet ulkoministeriössä, autoseikkailut, Kirsi Pimiän valitseminen sisäasiainministeriön kansliapäälliköksi ohi pätevämpien, Tytti Yli-Viikarin raskaat tekoset jne. Niin nyt puoluekokousväki rankaisi Fatim Diarraa, ja halusi muistuttaa muille vihreille satraapeille, että tällainen peli ei vete. Mutta olihan se varmaan kohtuu selvä yritys viestiä myös muille puolueille ja kansalle, että enemmistö meistä vihreistä ei ole roistoja. Tuolle on nostettava hattua.

Kannabista kauppoihin

Jos Vihreät ovat saaneetkin toki yhdessä muiden puolueiden kanssa ilmastonmuutosasioita framille ja edistystä noissa asioissa, niin nyt puoluekokous teki esityksen joka ei tässä hallituksessa etene. Vasemmistoliitolle ehkä uppoaisi mutta ei muille. Eli että kannabis vapautettaisiin.

Ja, vaikka asialla oli kannatusta jossain määrin jokaisessa puolueessa-niitä kuuluisia yksittäistapauksia, niin ei henkosen henkosta, ei ainakaan ennen seuraavien eduskuntavaalien lopputulosta. Sen verran kannabis kun polttelee puoluetoimistojen ja puolueiden päättäjien näpeissä, että esitys jää leijumaan kuin savu ilmaan.

Seppo Huhta