Populismia perustulolla ja maahanmuuttovastaisuudella?

Suomessa ja Euroopassa poliittinen kenttä on julkisuudessa useimmiten jaettu äärioikeistoon ja niihin, jotka eivät erityisemmin ota julkisesti kantaa massasiirtolaisuuden tarkoituksenmukaisuudesta tai mielekkyydestä. Eduskunnassa päätettiin sitten ryhtyä jopa ”tuolileikkiin” asiasta. Äärioikeisto nousi esiin myös Etiopiassa järjestetyssä lehdistönvapauden konferenssissa, jossa sen sortavaa vaikutusta kansalaisyhteiskuntiin pidetään huolestuttavana.

Päätimme hieman tarkastella lähemmin mitä näiden käsitteiden takaa voisi löytyä.

Addis Abebassa, Etiopiassa hiljattain järjestetystä lehdistönvapauden päivän konferenssista on julkaistu raportti lehdistönvapauden ja kansalaisyhteiskuntien yleisesti huononevasta tilanteesta maailmalla.

”Toimittaja Linus Atarah kertoo raporttiin liittyen, että äärioikeistolaista populismia pidetään uhkana demokratialle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille maailmassa.

Hän kirjoittaa, että ”Äärioikeistolainen populismi on yhtä voimakas uhka demokratiaa vastaan kuin kommunismi aikoinaan.” Atarah pitää myös diktatuurimaisia oikeistohallituksia vakavana haittana kansalaisyhteiskunnille ympäri maailman.

Keskitetty valta johtaa helposti yksipuolisuuteen päätöksenteossa yhteiskunnan poliittisella kentällä. Tyypillisiä tunnusmerkkejä kansalaisyhteiskunnan kannalta huonosta kehityssuunnasta ovat mm. valtarakenteissa esiintyvä rakenteellinen korruptio, sananvapauden kaventuminen ja sensuuri, sekä kasvava sääntely. Myös verotuksen kautta ohjautuva varallisuuden eriarvoistava jakautuminen kielii epäterveestä yhteiskunnasta.

Valtiossa hallitusvastuussa olevat kansanedustajat päättävät aina kunkin hallituskauden aikana koko kansakunnan budjetin käytöstä sekä määrällisesti, että kohdennetusti ja lehdistövapaus on yksi terveen yhteiskunnan tärkeimpiä tunnusmerkkejä. Lehdistön rooli on perinteisesti ollut toimia vallan vahtikoirana yhteiskunnassa.

Atarah nostaa esiin myös positiivisen kehityssuunnan, jossa Sudanissa ja Algeriassa kansalaisten oma aktiivisuus on tuottanut tulosta: ”Sinnikkäät protestit ovat johtaneet siihen, että maat ovat päässeet eroon itsevaltaisista hallinnoista, jotka sortivat kansaansa vuosikymmenien ajan.”

Lobbarina tunnettu Anders Blom on tehnyt väitöstutkimuksen Suomen poliittisesta kenttästä, sen sisäpiiristä, taloudellisesta eliitistä ja näiden toimintatavoista todeten nykyisen toimintamallin saaneen alkunsa jo 1940-luvulla. Hän nostaa väitöstutkimuksessaan mm. esiin, että politiikasta Suomessa puuttuu sisäpiirisäännöt ja pitää tärkeänä, että maassa olisi lakiin perustuvaa säätelyä eduskunnan aseman tukemiseksi.

Nykyisellään eri etujärjestöt, eli korporaatiot pääsevät usein vaikuttamaan suoraan lainsäädäntöön omia intressejä edistäen. Etujärjestöt eli korporaatiot käyttävät valtavasti valtaa kulissien takana Suomessa, koska heille on suotu pääsy vaikuttamaan suoraan lainsäädäntötyön valmisteluun eduskunnassa asiantuntijan roolissa.

”Näillä lobbareina tunnetuilla asiantuntijoilla voi usein olla myös ns. sisäpiiritietoa asioista mitä kansanedustajilla ei välttämättä edes ole. Yhtenä esimerkkinä lobbauskulttuurista hän mainitsee elinkeinoelämän suuren kampanjoinnin aikanaan EU-jäsenyyden puolesta, ja mitenkään erityisesti nimeämättä ketään nostaa hän esiin yrityksistä Nokian hyvin vaikutusvaltaisena ja merkittävänä lobbaajana suomalaisessa liike-elämässä sen parhaimpina vuosina.”

Suomessa siis vallitsee vanhastaan syvään juurtunut kaverikapitalismi huomattavalla poliittisella vaikuttamismahdollisuudella, joka palvelee ainoastaan yksityisen sektorin yrityksiä. Maailmalla trendiksi muodostunut kaupallisia intressejä tukeva yksityistämisvimma kertoo korporaatiovallan kasvusta Suomessa ja varmaan myös maailmalla, koska globalisaatiokehitys yhdistää kaupankäynnin pelisääntöjä. Kysymmekin sopisiko sana ”äärioikeisto” kuvaamaan poliittisia vaikuttajia yhteiskunnassa (myös) tähän yhteyteen?

Oikeistopuolueet ja porvarit ovat perinteisesti ajaneet yrittäjien etuja Suomessa, jotta yritykset ovat voineet menestyä ja luoda työpaikkoja työssäkäyvälle väestönosalla. Työnteko ja yrittäjyys on tuonut maahan vaurautta ja valtiolle verotuloja, joilla Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa on vuosien saatossa yhdessä rakennettu. Nykyisin näyttää kuitenkin lähinnä siltä, että hyvinvointia nakerretaan monesta kulmasta ja, että perustuslakiin kirjattujen kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen valtiovallan toimesta yhteiskunnassa ovat jääneet jotenkin taka-alalle poliittisessa päätöksenteossa.

Tarkastelimme myös hieman lähemmin sanaa ”populismi”, joka on määritetty tarkoittavaksi politiikan tyyliä, jonka mukaan politiikan pitäisi olla ”kansan tahdon” ilmausta. Tässä kohtaa olisi varmaan syytä pysähtyä pohtimaan tätä ”kansan tahtoa”. Etenkin, kun yhteiskunnassamme on vahvoja jakolinjoja ja vastakkainasettelua.

Jokainen eduskuntapuolue sai vaaleissa hiljattain äänisaaliikseen sen oman osuutensa tästä ”kansan tahdosta” kalastelemalla suosiota äänestäjiltä.

Nyt EU-vaalien kynnyksellä ovat puolueet ja ehdokkaat taas kalastelemassa suosiota äänestäjiltä; kysymässä ”kansan tahtoa”. Ohessa on pari esimerkkiä eri puolueiden vaalilupauksista äänestäjien suosion kalastelua silmällä pitäen:

  • ”Vihreiden lupaus koko EU:n laajuisesta perustulosta” ja
  • ”Perussuomalaisten lupaus suomalaisen kansanvallan puolustamisesta Euroopan unionin integraatiopyrkimyksiä vastaan”.

On sangen erikoista, että ainoastaan toista näistä kahdesta pidetään populistisena puolueena. Ideologiseen istumapaikkajärjestykseen eduskunnassa emme ota kantaa.

 

Aiheesta lisää: YLE

Maailma net

1 Comment

  1. Mauri Hyhkö
    6.5.2019 15:05

    ”Tyypillisiä tunnusmerkkejä kansalaisyhteiskunnan kannalta huonosta kehityssuunnasta ovat mm. valtarakenteissa esiintyvä rakenteellinen korruptio, sananvapauden kaventuminen ja sensuuri, sekä kasvava sääntely. Myös verotuksen kautta ohjautuva varallisuuden eriarvoistava jakautuminen kielii epäterveestä yhteiskunnasta.”

    Yllä olevahan on kuin suoraan Suomesta.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top