Puolesta-syrjittävät hyvistelevät Suomen romanien siivellä?

Eräiden ns. julkkisten mediaoperaatio lähettää työhakemuksia omilla ansioluetteloillaan (CV:llä) mutta selvästi tunnistettavilla romani-nimillä on herättänyt suuren huomion, mutta vähemmän kriittistä keskustelua, -jolle olisikin ollut tarvetta.

Kerrataanpas tapausten kulku:

  • Joukko julkkiksia lähettää muutamiin avoimiin työpaikkoihin hakemuksena, omalla työ- ja koulutushistoriallaan, mutta väärillä nimillä. Peitenimet on valittu kuullostamaan romaneilta.
  • Kuten hitaampikin osasi odottaa, kukaan ei tule kutsutuksi työhaastatteluun.
  • Asia julkistetaan esimerkkinä syrjinnästä, ja Hyvät Ihmiset paistattelevat omassa hyvyydessän.

Kuitenkin olemme itse nähneet romaneja työpaikoilla. Miten he ovat sinne päässeet? Oletamme, että he ovat kertoneet totta aiemmista duuneistaan ja opinnoistaan. Muistelemme tähän väliin, mitä eräät tunnetut ja uraa tehneet romanit ovat työllistymisen yms. ongelmia kommentoineet. Rainer Friman, menestynyt muusikko, ja Kiba Lundberg, tunnettu taiteilija ja kirjailija, nostattivat taannoin myrskyn ankkalammikossa heimoveljiensä keskuudessa, kun tulivat julkisuuteen viestillä ”menkää töihin ja kouluun, ja lopettakaa ruikuttaminen”.

Onhan se selvää, että porukka joka iänkaikkisesti itkee ja valittaa syrjintäänsä, ja vaatii muilta toimenpiteitä, pysyy siellä ahdingossaan. Hyvässä lykyssä se luo työpaikkoja sopeuttajille ja hyysäämisen ammattilaisille. Friman ja Lundberg, omat vaikeutensa voittaneet, ovat todistaneet että syrjintä on vain hidaste, se ei ole este. Kiba Lundberg -jos joku- tietää mitä on syrjintä, mutta häntä ei haluttu kuunnella.

Kulttuurijulkkiksilla, jotka ilmeisesti saavat kullatut vihreät-oksansa ”frendipohjalla”, ilman todellista työnhakua, eivät näemmä käsitä mitään työnhakutilanteesta: Työhönottajakin ymmärtää, että kyldyyripersoonan CV:llä varustettu hakija ei osaa mitään, ei opi mitään, eikä ole ikinä oppinut muuta kuin roikkumaan oikeissa porukoissa ja saamaan ”duuninsa” tiskin alta. Ei näitä pösilöitä voi mihinkään asialliseen duunipaikkaan päästää edes ovesta sisälle.

Suomi on niin pieni maa, että täällä on helppo tarkistaa, löytykö joku nimi jonkin alan firmojen palkkalistoilta, siis onko työhistorialla katetta. Sitten joku vinkuu, kun työhönottaja haistaa huijauksen jo kaukaa, eikä vastaa kirjeeseen.

Julkkiskööri on siis sekä törkeästi aliarvioinut suomalaisten yritysten konttoriväen älykkyyden, että häikäilemättä sikaillut ihan oikeestikin ennakkoluuloja kohdanneen vähemmistön piikkiin. Arvoisat maailmanparantajat: Teittekö verrokkitestin lähettämällä samat paperit esm. suomenruotsalaisilta kuullostavilla nimillä?

Saahan sitä kysyä, se ei ole syrjintää. Asiasta kolmanteen: Suomen romanit osaavat nauraa itselleenkin, tiedä sitten mitä he hyvimyksistä ajattelee.

Mielipidekirjoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top