Puolustusministeri Jussi Niinistö SS-kohusta: Todistustaakka kuuluu niille, jotka syyttävät

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) kommentoi tänään blogissaan Kansallisarkiston teettämää tutkimusta suomalaisen SS-miesten mahdollisesta osallistumisesta rikoksiin itärintamalla. Ministerin mukaan myös historiantutkimusta sitoo periaate ”syytön kunnes toisin todistetaan”.

Siviilissä ministeri Niinistö on itsekin toiminut Kansallisarkiston tutkijana (v.2003), ja on julkaissut useita kirjoja Suomen sotahistoriasta. Niinistö korostaa, että huolimatta tuoreesta tutkimuksesta, todisteet puuttuvat yhä:

Nyt julkaistussa selvityksessä suomalaisista SS-vapaaehtoisista ei käsitykseni mukaan esitetä yhtään uutta todistetta, että suomalaiset olisivat syyllistyneet sotarikoksiin taikka osallistuneet juutalaisvainoihin. Siksi pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita.

Kritiikissään Niinistö tukeutuu mm. dosentti Timo Vihavaiseen, joka omassa bloggauksessaan kysyy samaa: ”(Ei) voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä”.

Itseasiassa median haastattelemat kohututkimuksen tekijät lähestyivät sananvalinnoissaan Niinistöä ja Vihavaista, toistaen ”arvelen että…” ja ”luultavasti”. Todisteet ovat jääneet sinne Ukrainan maanteiden mutaan. Koska ”sota on ilkitöitä molemmin puolin”, kuten Väinö Linna antaa romaanihenkilönsä asian tiivistää, epäilyksiä on ja tulee olemaan kaikkia sotiin osallistuneita armeijoita kohtaan. Joskus jopa todisteitakin.

Kokemusasiantuntijana kuulemmekin USA:n Vietnamin-sodan aikaista puolustusministeriä Robert McNamaraa, joka ehti olla itsekin rivisotilaana Koreassa, ja alaisistaan vastuullisena ministerinä Vietnamin konfliktin ajan. McNamara muistuttaa meitä sotiin osallistumattomia eräästä ilmiöstä, jonka vain rintamalla juoksuhaudassa kykkinyt tietää: Sodassa ja taistelutilanteessa ihminen ei ole oma itsensä. Eräänlainen taistelun kiihko valtaa hänet, ja syrjäyttää normaalin tajunnan. Tämä on ihmismielen eräänlainen puolustusmekanismi sietämättömän stressin alla.

Vietnamin sodan aikana McNamara joutui kohtaamaan tilanteen, jossa hänen alaisiaan sotilaita syytettiin sotarikoksista. Osa joutui amerikkalaisiin sotaoikeuksiin, ja sai tuomioita. McNamara ei kuitenkaan kääntänyt heille selkäänsä. Hänhän oli itse komentanut miehet olosuhteisiin, joissa normaali psyyke ei kestä. USA:n puolustusministerin kokemusten mukaan siis ”ilkitöitä tehdään puolin-toisin”, mutta tuomitsijan on syytä muistaa, missä sotilaat olivat niitä tehdessään. McNamaran suomalainen kollega, vuosimallia 2019, joutuu suhtautumaan yli 70-vuotta sitten tehtyyn, tai tekemättömään. Historiantutkijana, ennen politiikkaan mukaanmenoaan, Jussi Niinistö on oppinut arvostamaan faktojen huolellista tarkistusta, ja jos hän odottaa sitä entiseltä tutkimusyhteisöltään, Kansallisarkistolta, niin asiathan ovat OK.

Suomalaiset SS-joukkoihin rekrytoituneet olivat aivan toisessa asemassa, kuin SS:n muut ulkomaalaiset: Ruotsalaiset menivät sinne ominluvin, salaa viranomaisiltaan, hollantilaiset miehitysvallan värvääminä ja venäläiset sotavankeudesta houkuteltuina. Suomessa ”panttipataljoonasta” sovittiin valtioiden kesken, kuten myös Suomen oikeudesta kutsua pojat takaisin, jos oman maan puolustaminen sitä vaatii. Silloinen Etsivä Keskuspoliisi EK piti tarkkaan silmällä, ketä Saksaan lähtee. Huoli oli siinä, että jos SS-joukkoon kerätään liian saksalaismielisiä, siitä voi muodostua Suomelle vieraiden päämäärien työkalu. Näin ei päässyt tapahtumaan, vaan SS-vaapaehtoiset Suomeen palautettuina palvelivat sekä jatkosodassa että Lapin-sodassa aivan kuten kaikki muutkin.

Waffen-SS:ää kohtaan esitettiin sodan jälkeen sotarikossyytteitä muutamiin tunnettuihin tapauksiin liittyen. Nämä on esitelty kirjallisuudessa ja tutkimuksissa, eikä niihin liity suomalaisia tekijöinä. Useimmin mainitaan seuraavat: Amerikkalaisten sotavankien teloitus Malmedyssä Ardenneilla, italialaisten panttivankien teloitus Roomassa, Oradour sur-Glanessa Ranskassa tapahtuneet teloitukset ja aikaisimpana tunnettuna Belgiassa tapahtunut britti-antautuneiden teloitus. Lisäksi kohutaan partisaanien vastaisissa operaatioissa tapahtuneista asioista Jugoslaviassa ja myös Itä-Rintamalla. Historiantutkijat eivät mainitse suomalaisten läsnäoloa näissä paikoissa.

Kansallisarkiston äskeisen julkaisun jälkeen olemme sotahistorian suhteen samassa pisteessä, kuin aiemminkin: Todisteet puuttuvat, mutta väitteet löytyvät.

Asiasta uutisoi tänään Yle.

Joku kysyy, milloin suomalaisten ISIS-miesten sotarikokset tutkitaan? Jutut ovat vielä tuoreita, joten faktaa on helpompi löytää.

5 Comments

  1. Pekka Kemppainen
    12.2.2019 16:50

    Oula Silvennoinen twiittaa, ettei ”historiantutkimus ole oikeudenkäynti”, mutta eik #lähdekritiikki ole mitään?
    https://twitter.com/oula_silver/status/1095317370103611392

    Vastaa
  2. Asko Liukkonen
    12.2.2019 18:12

    Minulla oli aikoinaan hieno Waffen SS Viking-divisioona t-paita. Harmi kun siitä jätti aika. Nyt olisi hauskaa kulkea se päällä kadulla ja aiheuttaa tärähtäneistössä peppukipuilua.

    Vastaa
  3. Janis Petke
    12.2.2019 20:30

    Kyllä ne suomalaisilta kerätyt ja kiitollisuudella veteraaneille annetut varat, mitä nyt loisilta jää, käytetään ISIS-veteraaneihin

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      14.2.2019 13:09

      Ei ole vielä kuultu tutkijoiden kirjoittavan, että Suomesta Syyrian-sotaan lähteneet olisivat tehneet siellä mitään pahaa. Eihän ne nyt sellaista.

      Vastaa
  4. Heino Keppi
    12.2.2019 20:31

    Asko, komppaan

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top