Päinvastoin, kuin vasemmistolainen brittilehti The Guardian ”uutisoi”, että Suomessa naisviha voitti vaalit. No ei tasan voittanut: Eniten ääniä sai Perussuomalaisten Riikka Purra, toiseksi entinen Sanna Marin SDP ja kolmanneksi eniten Kokoomuksen Elina Valtonen, he saivat yhteensä yli 110 000 ääntä – vai että naisvihaa. He kaikki ovat vastaansanomattomasti naisia.
The Guardian oli brittiläisittäin ilmaistun: ”perinjuurin hämmästynyt” eli suomeksi sanottuna ja LI Anderssonia mukaillen ”vittuuntunut”, kun sen ja läntisen maailman vihervasemmistolaisten toimittajien politiikkolemmikki ei ollutkaan vaalien jälkeen suurimman puolueen johtaja ja seuraavankin hallituksen pääministeri.
Muuten näiltä Euroopan ja Pohjois-Amerikan toimittajilta on jäänyt havaitsematta se tosiseikka, että kaikki muut Skandinavian maat ovat muuttaneet suuntaa radikaalisti esimerkiksi maahanmuuton ja EU:n suhteen: kritiikkiä on tullut lisää ja myös toimenpiteitä, vain ”Marinin Suomi” on puskenut taakse päin ja niiannut EU:lle entistä syvempään ja levittänyt punaisen maton paperittomille ja muille asiattomasti maahan tunkeutuneille.
MARIN OLI RUOTSIN TIELLÄ JA MYÖS GORBATSOVIN TIELLÄ
Saimme lukea oikeastaan koko Sanna Marinin pääministeritien ajan, kuinka hän oli niin ja niin rakastettu, arvostettu ja likimain jumaloitu ympäri maailmaa ja etenkin eri puolilla Eurooppaa.
Voi olla, mutta toisaalta voi olla olemattakin. Kun esim. juuri vasemmistolaisväritteiset The Guardian, Le Monde, New York Times tai CNN nostivat Marinin sfääreihin, jossa ainakaan kukaan suomalainen ei ollut ollut aikaisemmin – ehkä Urho Kekkonen ETYKin aikaan liki 50 vuotta sitten, niin varmasti se värisytti vasemmistolaisten sydämiä, siellä sun täällä.
Mutta ilmiö oli tasan sama kuin Neuvostoliiton viimeiseksi johtajaksi jääneen Mihail Gorbatsovin kohdalla eli myös Gorbatsov oli hyvin suosittu, monin verroin suositumpi ulkomailla tai tarkemmin tarkastellen ulkomaisessa mediassa kuin Neuvostoliitossa.
Kun aikansa Neuvostoliiton/Venäjän päättäjät, joita toki oli kovin vähän verrattuna Suomen kansaan, punnitsivat Gorbatsovin ansioita ja puutteit,a niin suunta kääntyi selvästi sosialismista pois.
SUOMALAISETKAAN EIVÄT HALUA SOSIALISMIA
Sanna Marin puhui koko vaalikauden ja vaalitaistelun läpi ”arvoista” mutta, kun niitä arvoja vähän raaputti niin pinnan alta paljastui ”vanha kehno” eli sosialismi. Mutta niin kuin hän ja hänen puolueensa hyvin tietävät, niin suomalaiset ovat sen verta viisaita, etteivät sitä myrkkyä niele. Katseltiin sitä menoa tarpeeksi kauan ja tarpeeksi läheltä. Kun näin on niin Marin koitti piilottaa läpitunkevan sosialistisen ajattelunsa sanan ”arvot” taakse ja/tai sisään.
Kuvaavaa SDP:n nyt väistyvälle puheenjohtajalle ja hänen puolueelleen menneellä vaalikaudella oli mm. se, että Vasemmistoliiton lehti Kansanuutisetkin päivitteli pääkirjoituksessaan, että jo on aikoihin eletty, kun SDP menee joissakin asioissa VL:sta vasemmalta ohi.
Marin ilmeisesti onnistui kehotuksessaan ”taktisessa” äänestämiskehoituksessaan, eli osa vihreistä ja vasemmistoliittolaisista äänesti demareita ”turvatakseen sinivihreän hallituksen jatkon”. Kyllä SDP sai lisää ääniä mutta, kun Vasemmistoliitto ja Vihreät hävisivät tuplasti sen minkä SDP voitti, niin punavihreä blokki hävisi selvästi ja yhteinen kannatus jäi kolmannkseen kaikista äänistä. Eduskuntapaikkoina tämä merkitsi sitä, että VIHERVASEMMISTOLLA ON 67 JA EI-SOSIALISTEILLA 133 KANSANEDUSTAJAA.
Nyt on mielenkiintoista, että jos ja kun demarit menee hallitusneuvotteluihin niin kenen ehdoilla niitä SDP:n puolelta käydään, syyskuussa vaihtuvan Sanna Marinin vai todennäköisen -huomattavasti maltillisemman ellei suorastaan niin kutsutun oikeistodemari- ja uudenkin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmannin linjausten perusteella.
Kaksi päivää sitten eduskunnassa medialle antamansa haastattelun perusteella vaikuttaa siltä, että Sanna Marin on loukkaantunut Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpolle, kun tämä ei ole lähestynyt Marinia tarpeeksi nöyrästi ja Marinin vastauksista jäi sellainen kuva demarien hallitukseen menoaikeista, että ”happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista”.
On valitettavaa mutta myös ymmärrettävää, että hallitusneuvotteluita ei käydä median edessä mutta minkähänlainen neuvottelija Sanna Marin on, kun ei ole kysymys hänen omasta edustaan – olisihan se mielenkiintoista tietää.
On muuten ”perinjuurin harmillista” jos brittien tietoisuus jää The Guardianin, siis valheen varaan, ellei suorastaan …….
Tosiasia, kun on se, että Suomessa on ainakin toistaiseksi yhdeksän eduskuntapuolueen johdossa, seitsemän naista ja jollei maailma aivan toiseksi muutu niin seuraavassakin hallituksessa on ainakin puolet naisia.
Seppo Huhta
