Saarivaltioiden koronatoimet estävät jopa perinteiset hautajaiset

Rodrigo Mauricio on yksi niistä Tyynenmeren saarivaltioiden asukkaista, jotka ovat muuttaneet työn perässä valtameren reunoille, Australiaan, Uuteen Seelantiin, Hawaijille tai Yhdysvaltain Kaliforniaan ja Oregoniin. Koronapandemian seurauksena hän ei voi haudata vaimoaan Marya perinteen vaatimalla tavalla kotisaarelleen Pohnpeihin Mikronesian liittovaltiossa.

Maailmassa on kymmenisen valtiota, jotka ovat täysin välttyneet koronalta, ja useimmat niistä ovat Tyynellämerellä.  Näissä saarivaltioissa sulkeuduttiin jo ennen ensimmäistäkään tartuntaa, ja toimenpiteissä mentiin terveys edellä, -juridiikkaa pohdittiin myöhemmin jos silloinkaan. Elämäntapa-valtameripurjehtijoiden tietokanava, Noonsite.com, kertoi jo keväällä ettei saarivaltioiden ulkoministeriöiden yms. viranomaisten nettisivuillaan ilmoittama politiikka päde, jos satamakapteeni on muuta mieltä, -ja usein oli.

Saarivaltiot sulkeutuivat ja neuvo purjehtijoille oli: Pysy siinä satamassa missä olet, ellet ole varma että pääset sisään seuraavaan. Saarivaltiot saattoivat päästää maihin vain omia kansalaisiaan, joskus eivät heitäkään. Kolmekymmentä vuotta sitten Pohnpeistä Hawaijille muuttanut Rodrigo Mauricio ja hänen perheensä joutuivat koronasulkeumuksen uhreiksi hekin. Tilanteen tekee traagisemmaksi Mauricion vaimon, Maryn, kuolema: Hänen hautaamisensa kotisaarelle on viivästynyt jo yli puoli vuotta, mikä pohnpeiläisessä perinteessä on erittäin vakava asia.

Pohnpeilaisessa klaaniyhteisössä Mary Mauricio monisukupolvisen suurperheen matriarkkana oli hyvin arvostettu henkilö, ja viimeisiä oman sukupolvensa jäseniä, ja hänen hautajaisensa koskettaa satoja ihmisiä. Kun hänen kaltaisensa henkilö kuolee ja haudataan, hänen statuksensa perinneyhteisössä annetaan jollekin toiselle neljä päivää kestävän hautajaisrituaalin aikana, ja samalla hänen sielunsa pääsee maan ja taivaan ”välitilasta” Lahngepwek:stä taivaaseen Lahngapap:iin, ja saa levon.

Nyt perinteiset hautajaiset ovat estyneet, eikä pohnpeilainen yhteisö ole voinut nimittää matriarkkansa seuraajaa. Tilanne huolestuttaa Rodrigo Mauriciota, ja on omiaan rapauttamaan diasporassa elävien saarelaisten perinteitä ja kulttuuri-identiteettiä. Honoluluun onkin koronapandemian aikana perustettu mikronesialaisten hautausmaa, johon haudataan kun kotimaahan ei nyt pääse.

Mikronesialaiset ovat osoittautuneet erityisen herkiksi nyt leviämässä olevalle koronavirukselle, ja heitä on kuollut Hawaijilla ja Yhdysvalloissa suhteellisesti enemmän kuin muita kansallisuuksia. Siksi Mikronesian liittovaltio onkin pitänyt voimassa maahantulokieltoa myös omille kansalaisilleen, eikä ole ainoa saarivaltio joka on näin tehnyt.

Oseanian valtioiden terveyspalvelut ovat hyvin rajoitetut. Mikronesialla ei ollut vielä kesäkuussa yhtään hengityslaitetta, mutta nyt niitä on 30. Kunhan niille vielä saadaan henkilökuntaa, saaristovaltio on paremmin varautunut siihen jos COVID-19 pääsee kaikesta huolimatta saarille. Mikronesian liittovaltion presidentin tiedottaja Richard Clark arvioi, että jopa 800 liittovaltion kansalaista odottaa paluuta kotimaahansa. Tässä joukossa ovat mm.  muualla hoidetut erikoissairaanhoidon potilaat ja opiskelijat.

Saarivaltioiden onnettomuudessa on kuitenkin yksi rohkaiseva piirre: Pandemia voidaan pysäyttää täydellisesti, jos toimenpiteet ovat oikea-aikaisia ja riittävän perusteellisia. Silloin ei käytetä sanontaa suositus, vaan tartuntavaaralliselta alueelta tulevalle ei sallita kontakteja eikä edes maahanpääsyä. Rodrigo Mauricio ja hänen perheensä ovat saaneet kokea tiukan koronalinjan huonon puolen.

 

Korona: Satamat sulkeutuvat venelijöiltä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top