Sananvapaus-oikeudenkäynneistä ja some-sensuurista

Vuonna 2018 on erittäin mielenkiintoista kirjoittaa tälläisestä aiheesta. Sananvapauden käytön -ja sen rajoittamisen- tarkastelu saa vuosiluvusta uutta ulottuvuutta: Mihin kansan jakautuminen kahteen keskenään kommunikoimattomaan blokkiin saattaa johtaa, ja kuinka järkevää on pyyhkiä pois ärsyttävät näkemykset vaientamalla ne.

Julkisuudessa käytävästä keskustelusta käytävässä keskustelussa on markkinoitu esiin käsite #vihapuhe. Tuonkin toisen käsitteen: *Viha ilman puhetta*. Jätän lukijan arvioitavaksi, kumpi ilmiö on vaarallisempi, ja ajattelen turkulaisia koululaisten vanhempia, jotka ovat saaneet alueellisesta valtalehdestä lukea, että Turun torilla kuutta ihmistä puukottanut ja kaksi surmannut mieshenkilö oli ollut vain kuukausia aiemmin peruskoulun penkillä, yhdessä heidän lastensa kanssa.

Mielipiteet, jotka poikkeavat omista, voi kukin kokea itseään ärsyttäviksi, ja on helppo käyttää omaa asemaansa mediassa tai hallinto-apparaatissa haitatakseen niiden esiintuloa. Koska ihminen on epätäydellinen olento, tuo on inhimillistä, mutta onko meillä oikeaa adjektiivia mielipiteelle, jota ei esitetä? -Ennenkuin kohtaamme sen ”seuraavalla levellillä”.

Minkälaisia seurauksia koituu mielipide-ilmaisun tukahduttamisesta tai yleisön blokkiutumisesta kahteen keskustelukyvyttömään sektoriin,  siitä suomalaisilla on siis kokemusta 100:n vuoden takaa. Viime elokuulta turkulaisilla on kokemusta ilmiöstä, josta ei ollut lupaa puhua ilman huonon keskustelijan tai peräti ”ääriryhmäläisen” leimaa, -ennenkuin se sattui kuuden turkulaisen kohdalle reaalimaailmassa.

Julkisen keskustelun puuttuminen ja varoittavien puhujien vaientaminen saattaa jopa ….? -Jätin sen sanan pois, kyllä te tiedätte minkä jätin kirjoittamatta.

Äskettäin edesmennyttä turkulaista kunnallispoliitikkoa Olavi Mäenpäätä vaiennettiin neljännesvuosisata, jopa käräjäoikeuden voimin. Onko hänen vastustajillaan nyt rohkeutta mennä peilin eteen? Kysymykset löydätte itse, ilman minun apuani.

Kesästä 2015 alkaen olen itse ollut mukana järjestämässä ”rajat-kiinni” -mielenilmaisuja. Eräs mieleenpainuva kokemus tuolta kaudelta on näky Helsingin Narinkkatorilta: Torin toinen puoli on maahanmuuttokriitikoilla, toinen puoli kontrolloimattoman massa-maahanmuuton kannattajilla, ja välissä parisensataa poliisia. Jos ajattelee tuota näkymää jonkinlaisena yhteiskunnan tulevaisuuden etiäisenä, mielikuva on hyvin hyytävä.

Rajat-kiinni-toiminnalla oli yksi näkyvä tavoite: Tukea ulkoparlamentaarisesti hallituksen sisällä ja eduskunnassa sillä hetkellä ilmennyttä tendenssiä muuttaa Suomen noudattamaa politiikkaa maahanmuutto-asiassa Dublinin ja Schengenin asiakirjojen mukaiseksi, ja torjua suomalaisiin kohdistuvaa taloudellista haittaa ja turvallisuusuhkaa. Jätän tutkijoiden huoleksi selvittää, olimmeko oikeassa.

Toiminnallamme oli myös toinen tavoite: Torjua juuri sitä kehitystä, jonka näimme Narinkkatorilla: Suomalaisten blokkiutumista kahteen keskustelukyvyttömään ryhmittymään ja vastakkainasettelun kärjistymistä. -Ja antaa julkinen ääni niille suomalaisille, jotka pelolla seurasivat kymmenien tuhansien oudon kulttuurin edustajien marssimista Suomeen.

Onko pelko t. epävarmuus oikeutettua vai ei, on yksi kysymys. Toinen kysymys on, saako merkittävän kansanosan tuntemukset piilottaa julkisuudelta, ja estää niiden ilmaisun. Jälkimmäiseen vastaan aina muistuttamalla eräästä ranskalaisesta madamesta, joka kansan kysyessä leipää, ehdotti heille leivoksia. Ainakin vanhaan aikaan tämäkin tarina kuului yleissivistykseen, -ehkei enää nykypoliitikkojen lukemiin koulukirjoihin.

Itsestään, lapsistaan, turvallisuudestaan ja Isänmaansa tulevaisuudesta huolestuneiden suomalaisten ääni on joskus hiomaton ja karkea. Sananvalinnat tulevat sydämestä, eivät diplomaattien käsikirjoista. On anteeksiantamatonta kuitata tämä palaute ”vihapuheena”.  Mainio Kari Suomalainen kirjoitti jo viime vuosituhannella otsikolla ”Viha etsii kohdettaan”. Hän ennusti, -ja osui.

Suomessa on vihaa. Jotkin asiat aiheuttavat sitä, eikä viha poistu sillä että keskustelu sen syistä kielletään. Näin toimimalla vain suljemme itseltämme mahdollisuuden puuttua vihan syihin, toistamme sadan vuoden takaisen virheen.

Se vastakkaisuuden lietsominen, joka ilmeni rajat-kiinni-mielenilmaisuja vastustavassa huutavassa joukossa, kohdistui myös yhteiskuntajärjestyksemme legitimiteettiin: Politiikan tasolla vaiennetuilta ihmisiltä haluttiin vielä riistää mahdollisuus ilmaista mielipiteensä kaduilla. Tätä lyhytnäköisempää toimintaa on vaikea kuvitella.

Yhteiskunnallisen vakauden järkyttämistä jollakin epäkonventionaalisella tavalla kutsutaan nykyisin #hybridivaikuttamiseksi. Näkemämme toiminta täyttää hyvin sen tuntomerkit:

  • Eristetään huomattava ihmisjoukko poliittisesta vaikuttamisesta, ja pidetään heille tärkeä asia (tässä: massamaahanmuuton vaikutukset suomalaisten arjessa) hyväksytyn poliittisen keskustelun ulkopuolella, ja mariginalisoidaan toisinajattelu.
  • Demonisoidaan toisinajattelu median kautta, rohkaistaan sitä vastustavien fanaatikkojen alakulttuuria.
  • Pyritään estämään (maahanmuuttopolitiikan arvostelijoilta) mielipiteenilmaisu kaikissa keskusteluvälineissä.

Näin on luotu tyytymättömyys, jolla ei ole purkautumistietä.  Jokainen, jolla on *poliittinen lukutaito*, tietää mitä tälläinen tarkoittaa. Rk-toiminnassa ja useissa *vaihtoehtomedioissa* pyrimme tarjoamaan #varoventtiilin tälle harkitusti luodulle tyytymättömyydelle, ja löytämään sille rakentavia ilmauksia.

Eilen (13.06.) oli Helsingissä käräjäoikeudessa erään nettijulkaisun perustajan asia: Hän oli ilmeisesti julkaissut jotain sopimatonta? Jospa hän ei levittänytkään paljonpuhuttua ”vihaa” vaan piti osaltaan auki varoventtiiliä?

Nyt hän näyttää olevan viranomais-ajojahdin kohteena. Henkilöihin kohdistuvat kampanjoinnit ovat kaikissa tapauksissa vastenmielistä toimintaa, ja kun on kyse yhteiskunnan vakauden kannalta tärkeän sananvapauden toteuttamisesta, ja puitteiden tarjoamisesta sanankäytölle, vaientamisella on poliittinen ulottuvuus.

Tukahdutettu tyytymättömyys ja ilmaisematon mielipide on yhteiskunnassa sama asia, kuin kahden kohtion välinen jännite-ero sähkötekniikassa: Paikka, jossa voi syttyä kipinä.

Muuttuakseen roihuksi, kipinä tarvitsee vielä jotakin: Kerroin jo edellä, kuinka yhteiskunnallista #konfrontaatiota rakennettiin syksyllä 2015 marssittamalla valmiiksi yllytetty joukko vastustamaan rajat-kiinni-mielenilmaisuja. Tämäkin täyttää hybridivaikuttamisen tuntomerkit.

Hybridioperaatioissa tavataan käyttää myös *ristiriidan hallitsemista molempia osapuolia kontrolloimalla*.  Niinpä on esiintynyt myös toimintaa, jossa maahanmuuttokriittisiä on pyritty ohjastamaan yhteenottoon em. masinoidun vastapuoli-atrapin, tai peräti maahanmuuttajien, kanssa. Tämä tukee käsitystäni em. sananvapauden rajoittamisen etc. yhteiskuntavaarallisista tavoitteista.

Niin ”oikean” median, kuin some-kirjoittamisenkin kohdalla on käytetty sanontaa #vastuullinen.  Edellä kerroin, mistä kaikki me julkisesti kirjoittavat olemme vastuussa, ja kenelle: Meidän vastuullamme on, että kansalaiset saavat lukea niistä asioista, joista he kantavat huolta, ja saavat myös itse ilmaista omat näkemyksensä heitä koskevista päätöksistä.  On myös lukijoiden aliarvioimista, jos odotetaan heille riittävän vain yksi vallitseva näkökanta.

Avoin yhteiskuntamalli, jossa hallinnolliset päätökset tehdään läpinäkyvästi ja jossa kritiikki on sallittua ja sen voi ilmaista julkisesti, on paras toistaiseksi kokeilluista. Toimiakseen se vaatii legitimiteetin, jonka se saa vain kansan luottamuksen kautta, eikä luottamusta hankita salailemalla. Oikeuslaitoksen väärinkäyttö mielipiteenilmaisun kaventamiseen on siten rinnastettavissa yhteiskunnan horjuttamiseen.

Tietoteknisen mullistuksen jälkeisessä maailmassa yksityisomisteiset netin kommunikaatioalustat ovat saaneet sen merkityksen, joka sanomalehdillä oli 100 vuotta sitten, ja radiolla vähän myöhemmin: Niiden toiminta säätää mielipiteenmuodostusta ja yhteiskunnan sisäistä kommunikaatiota tavalla, joka antaa liian suuren vallan liian kapeiden intressien edustajille.

Se kritiikki, jota Facebook ja sen omistaja Mark Zuggerberg ovat saaneet äskettäin Länsi-Euroopasta, kertoo etteivät asiat ole aivan kohdallaan. Myöskin Facebookin kakkosmiehen Joel Kaplanin outo sopimus islamistien edusmiehenä neuvotelleen pakistanilaisen ministerin kanssa kuullostaa pahaenteiseltä sananvapauden kannalta.

P.S.
Otsikkokuvana käytetyssä asiassa Fb:n asiakastuki ei ole vaivautunut vastaamaan kysymyksiin.

#Facebook, #Submission, #Yhteisönormit:

Islamabad Pakistan: Sisäasiainministeri Chaudhry Nisar Ali Khan kokouksessa Facebookin varapresidentti Joel Kaplanin kanssa.

Pudotamme pois islaminvastaisuuden, Facebook kertoo Pakistanille” Tariq Butt, Gulf Today, 9. heinäkuuta 2017.

“We’ll drop anti-Islam input, Facebook tells Pak,” by Tariq Butt, Gulf Today, July 9, 2017.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top