”Stonehengejä” tehtiin myös puusta

Eriskummalliset kivi- ja maarakennelmat, joita on eripuolilla Eurooppaa säilynyt ihmisten ihmeteltäviksi, on tavattu kuitata ”arvoituksina”, joilla ei ole yhteyttä meidän kuvaamme esihistoriasta, -vaikkei niiden olemassaoloa voida kieltää kun ne ovat yhä olemassa ja näkyvillä. Niiden syntyhistoria ja tarkoitus ovat kuitenkin tiedossa, ja tekijät olivat maanviljelys-kivikauden eurooppalaisia, -eivät avaruudesta eivätkä Atlantikselta.

Megaliittisia kivirakennelmia ja maavalleista ja ojista muodostettuja kehiä on käytetty taivaankappaleiden tarkkailuun: Niiden avulla suunnittiin auringon ja kuun nousuja ja laskuja horisontissa, -ja saatiin määritelyä päivämääriä. Tähän tarkoitukseen käytettiin vastaavanlaisia rakennelmia Suomessakin, mistä tuonnenpana. Nyt tarkastelemme puun käyttöä näihin mainioihin rakennuksiin.

Tunnetuin vaan ei ainoa esimerkki neoliittisen kivikauden megarakennuksista Euroopassa on Stonehengen kivipylväskehä Englannissa. Vanhin havaittu tällä paikalla sijainnut ihmisen rakennustyö on puupylväiden asetelma, jota on ilmeisimmin käytetty myös taivaankappaleiden tarkkailuun.

Salisburyn tasangolla eteläisessä Englannissa, liki Stonehengen kivirakennelmaa, sijaitsi nykyisin Woodhengenä tunnettu mielenkiintoinen rakennus, josta on jäljellä vain sen puupylväiden maahan jättämät jäljet. Ennenkuin Woodhengen käyttö unohtui, puurakenteet katosivat ja paikka nurmettui, siellä tehtiin havaintoja auringon nousuista ja laskuista, ja pidettiin kalenteria ympäristön maanviljelijöiden tarpeisiin. Siellä lienee vietetty sekä riemukkaita juhlia että uhrattu ainakin yksi ihminen. Tarkastelemme, mitä Wiltshiren Woodhengellä on meille kerrottavaa.

Neoliittiinen aikakausi, ”maanviljelyskivikausi”, saa yleensä merkitystään vähemmän huomiota. Vasta äskettäin saimme tietää, että Suomessa aloitettiin viljan viljely raivatuilla pelloilla jo samaan aikaan kuin Stonehengen esimmäistä editiota rakennettiin Englannissa, missä silloin ei ollut vielä angleja eikä kelttejäkään. Englannin, Saksan ja koko Euroopan hämmästyttävä megaliitti-rakentaminen aloitettiin pystyttämällä puupylväitä ja merkitsemällä niiden avulla astronomisia linjoja. Siellä, missä helposti työstettävää kiveä oli saatavilla, nämä rakenteet korvattiin pian kivellä, kuten Stonehengessä näemme.

Tarve määrittää päivämääriä seuraamalla taivaankappaleiden nousuja ja laskuja horisontissa tuli maanviljelystä: Kylvöpäivän tarkka määrittely oli varhaiselle maanviljelylle elämän ja kuoleman kysymys. Kokemus ja muistitieto auttoi, mutta se tarvitsi tuekseen kalenterin. 7000 vuotta sitten tietäjät, noidat tai shamaanit jossain Keski-Euroopassa, ehkä jo esittelemässämme Goseckin maa- ja puukehässä, onnistuivat merkitsemään puupylväiden välisellä linjalla pisteen horisontissa, josta aurinko nousi vuoden lyhimpänä päivänä. Wintersonnenwende oli löydetty, ja loppu oli rutiinia.

Kuudennellä vuosituhannella ennen ajanlaskuamme ei toki ollut saksankieltä, joten emme tiedä millä nimellä he kutsuivat tuota päivää. Indoeurooppalaisten kielten tuloon Djeprin alajuoksun länsipuolelle oli aikaa vielä yli tuhat vuotta. Euroopassa puhuttiin jotain muuta, josta on jäänyt vielä nykysaksaan monia  kummallisuuksia. Viljelyelinkeinon Reinin ja Tonavan varsille levittäneen nauhakeraamisen kulttuurin (LBK) kieli saattaa olla yhteydessä antiikin etruskeihin, kuten myös germaanissa kielissä havaittuun ”4:n vokaalin kielen” substraattiin (Petri Kallion mukaan sellainen on).

Viljely siis tarvitsi kalenterin niin Wiltshiressa, Goseckissa kuin Suomessakin, sillä maanviljelyn eteläisiä pioneeriseutuja lyhyempi kasvukausi täytyi käyttää oikein. Kivikauden astronomien laitteet eivät olleet hienomekaniikkaa. Stonehenge on tunnetuin esimerkki: Linjat horisonttiin, pisteisiin mistä auringon odotettiin nousevan tärkeinä päivinä, merkittiin kivenjärkäleillä ja massiivisilla puupylväillä. Myös Suomessa.

Wiltshiren Woodhengen pylväiden paikat löytyivät nurmen alta, tummina kohtina maannoksessa, kuten kuvasta näkyy:

Woodhenge

Värjäytyminen johtuu siitä, että puu on kadonnut lahoamalla, ja tila täyttynyt karikkeella ja pintamaalla. Puupylväiden paikat voidaan siis löytää tarkasti vielä vuosituhansia myöhemmin.

Kuvassa näkyy myös  betonitolppia, joilla Woodhengen ennallistamiseksi on merkitty kadonneiden pylväiden paikat. Woodhengen pohjapiirroksesta on etsitty astronomisia linjoja, ja niistä on erilaisia käsityksiä. Täysin kiistatonta on rakenteen keskiakselin suunta, -Woodhenge on elliptinen, ei ympyrä.

Emme ota kantaa ylempään Andis Kaulinsin analyysiin, Woodhengen astronominen funktio on selvillä vaatimattomimmistakin havainnoista ja vähemmän rohkeistakin hypoteeseista.  Megaliittirakennelmien  käyttö taivaankappaleiden ja päivämäärien havainnointiin huomattiin ensin eräistä Ranskan megaliittirakennuksista, ja tutkimukset on sittemmin ulotettu mm. Ruotsinlaivalatomuksiin” ja Suomen jätinkirkkoihin.

Laivalatomuksiksi nimitetyt kivi-ovaalit ovat usein peräkkäin, joskus kaksi kuvan esittämällä tavalla rakennettua on myöhemmin yhdistetty isommaksi. Näillä rakenteilla ei ole mitään tekemistä ”viikinkilaivojen” kanssa.

Esihistoriallisten  eurooppalaisten oli helppoa tehdä säännöllinen ympyrä: Tietäjä t, shamaani löi kepin maahan pystyyn,  ja porukka kiersi sitä ympäri kuin kellon viisari toisiaan kädestä pidellen, ja laitimmainen ulkoreunalla raaputti maahan viivaa. Ellipsi syntyy käyttämällä kahta kiintopistettä. ”Laiva”latomuksen muodolla saattaa olla myös hedelmällisyys-mytologiaan liittyvä piiloviesti.

Newgrangen tunnettu megaliittikumpu Irlannissa omaa myös astronomisia ominaisuuksia. Keinotekoisen kummun oviaukko ja käytävä on suunnattu talvipäivänseisauksen auringonnousuun, joka valaisee kummun kammiota 17min, siis kerran vuodessa. Tapahtumaa pääsee nykyisin seuraamaan, mutta koska kammio on pieni,  joudut jonottamaan useamman vuoden.

Pystyäkseen rakentamaan Newgrangen kaltaisia tarkkaan astronomisesti suunnattuja kumpuja, kivikauden irlantilaiset, britit ja muut eurooppalaiset joutuivat tekemään vuosia kestäviä tutkimuksia. Heräämään joulukuussa odottamaan auringonnousuja ja merkitsemään suuntimia. Heidän voi olettaa myös pystyttäneen puurakennuksia, joilla on sama funktio?

Wiltshiren Woodhengen oletetaankin olleen megakokoinen puurakennus, joka on kuulunut siitä jonkin matkan päässä olleen Durrington Wallsin maakehän kanssa samaan kulttirakennus-kompleksiin. Yllä Woodhengen rekonstruktio-ehdotus. Myös muunlaiset visiot ovat mahdollisia.  Saattaa olla, että katto on ollut vain yksilappeinen, saattaa olla että sisimmät pylväsrivit eivät ole kuuluneet kattorakenteeseen, vaan ulottuneet vapaasti sen yli koristeltuina toteemeina

Alla Giants Ringin rekonstruktio-hahmotelmaa Irlannista:

Näistä hämmästyttävistä puurakennuksista ei ole mitään näkyviä jälkiä maastossa, mutta maaperän tutkiminen paljastaa niiden muodon.

Meillä on eksakti tieto Newgrangen kammion käytöstä, koska po. funktio toimii yhä. On siis pidettävä mahdollisena, että Wiltshiressa ja mm. myöhemmän Stonehengen kivirakennuksen paikalla on ollut katettuja puurakennuksia, joiden sisimmän tilan aurinko valaisee vain tärkeinä päivinä.

Koska maanpäälliset puurakenteet ovat kadonneet, paljon mahdollisuuksia jää auki.

Kun jälkiä muinaisista maakehistä alettiin ymmärtää etsiä mm. ilmakuvauksilla, Google Earthia selaamalla ja maatutkalla, Eurooppa alkoi täyttyä merkinnöistä löydetyistä ”rounded enclosure” havainnoista. Maaperätutkimukset paljastivat puupylväiden paikat, ja pikkuhiljaa alettiin myöntää että neoliittiset eurooppalaiset saattoivat rakentaa 30m läpimittaisia rakennuksia, tai suurempiakin. Rakenteiden maanpäällisen osan hahmottaminen on toki aina enemmän tai vähemmän arvailua, mutta mm. Stanton Drewin maaperähavannoista varmistunut tolppametsä suorastaan huutaa konstruoimaan rakennusta.

Stanton Drew:n, Woodenhengen, Stonehengen ja Goseckin rakentajien suomalaiset aikalaiset viljelivät maata, kiinnittivät kalenterinsa auringon ja kuun nousuihin ja laskuihin, joita he seurasivat jätinkirkkoina tuntemillamme instrumenteilla. Kun päivämäärä-tietoa tarvittiin kipeästi, se hankittiin. Mitä muuta he tekivät?

Ilmakuvat paljastivat 1930-luvulla Ukrainan Tripoljen-kulttuurin muinaiskaupungit, joista ei oltu tiedetty mitään. Dorchesterissä kuvista löytyi tämä ympyräkaivanto-kompleksi, ilmeinen ”henge”:

Onko ehkä jo aika tehdä Suomessakin ilmakuva- ja maaperätutkimuksia? Alla kuvattu itäsuomalainen jätinkirkkokin, Pielinen-järven Isosta Mahonsaaresta, on voinut olla puurakennuksella katettu.

Stanton Drewn ja muiden Britannian megarakennelmien kohdalla on kuultu painokkaita puheenvuoroja, ettei tuon aikakauden tekniikalla voitu rakentaa esm. 30m läpimittaisia kattorakenteita. Hieman outo väite englantilaisilta kuultuna, sillä briteillä -entisenä siirtomaavaltana- pitäisi lukemattomissa kodeissa olla siirtomaavirkamiehenä toimineen isovaarin albumissa valokuvia kivityökaluja vielä juuri ennen kolonialistien tuloa käyttäneiden Melanesian ja Oseanian asukkaiden suurista ja mahtailevista klubitaloista. Eräs saksalainen 1800-luvun raportoija lähetti kotiinsa kuvan sellaisesta, tekstillä ”Das ist seine Rathaus”. -Eikä nimitys lainkaan halventanut hänen kotikaupunkinsa raatihuonetta.

Astronomisten l. kalenterinpitoon taivaankappaleiden laskuja ja nousuja tarkkailemalla tarkoitettujen kivi-, puu- ja maarakennelmien pykääminen alkoi Euroopassa noin 7000 vuotta sitten, ja ulottui myös Suomeen. Näitä yleensä suljetun kehän tai neliön muotoisia rakennuksia on käytetty samanaikaisesti useaan tarkoitukseen: Päivämäärien tarkkailuun, kokoontumisiin ja juhliin, ja uskonnollisiin menoihin. Suomalaiskarjalaisessa kansanrunoudessa esiintyvä maininta tietäjistä yhteisöjen johtajina viittaa meritokratiaan (=koulutus/osaaminen tuo vallan) enemmän kuin hallinnoimisen rappeutuneempaan muotoon, kuninkaiden tms. öykkäreiden vallankäyttöön. Meillä ei ole oikeastaan muuta viitettä siihen #tietoon, jonka osaaminen teki henkilöstä niin tärkeän, että hänelle annettiin yhteisön johtajuus, kuin että ”tietäjä” osasi käyttää ”stonehengeä” kalenterinpitoon. Tietäjä on voinut tehdä sen vaikkapa Pielisen Isossa Mahonsaaressa, jossa megaliittirakennuksen perusta on yhä nähtävissä. Sieltä ei ole pitkääkään matkaa Kalcvalan laulumaille.

Ison Mahonsaaren Jätinkirkko tänään:

Jos muualta löytyy maaston nykyaikaisella tarkastelulla kummallisia yllätyksiä, niin mikä tämä on? Jos se olisi Ruotsissa, siihen rekostruoitaisiin viikinkikuninkaan palatsi, jossa oli kultainen viiri torninhuipussa, ja siitä kertoisivat National Geocraphic ja oppikirjat Suomessakin, mutta kun se onkin täällä, sen täytyy olla tukkijätkien naisenpuutteesaan kyhäämä yhteensä yli 200-metrinen kivivalli, jolla haluttiin kertoa jotain kansanomaista huumoria perässäkulkijoille.
hirvasselka-yli-ii00000

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top