Suomi, NATO, optio ja lörpöttelijät

Eräät viimeaikaiset kannanotot antavat aiheen kysäistä, ovatko kaikki #turvallisuuspolitiikkaan kantaa ottaneet jyvällä, mistä puhuvat, ja mikä #vastuu puhujalla on.

Hahmottaaksemme Suomen turvallisuuspoliittista sijaintia, ja mitä siitä seuraa, joudumme hakemaan kokemusta ja ymmärrystä lähimenneisyydestä. Sieltä löytyy onnistumisia ja epäonnistumisia, ja paljon opittavaa.

Vuoden 1991 jälkeen luultiin hetken aikaa, että vastakkaisuuden aika oli ohi, mutta -kuten useimmiten- hyvissä odotuksissa petytään, pahat toteutuvat. Ymmärtääksemme tämän päivän tilannetta, vilkaisemme edellisen kylmän sodan alkua, ja miten se Suomea heilutti.

Helmikuussa 1948 alkoi tapahtumien sarja, joka johti atlanttisen puolustusyhteisön NATO:n perustamiseen. Diktaattori Josef Stalinin kirje presidentti J.K.Paasikivelle -tarjous YYA-sopimuksesta– oli yksi eikä mitenkään vähäinen- episodi herättämässä läntistä maailmaa ymmärtämään, että Jaltassa sovitun yli oli astuttu. Kommunistinen vallankaappaus Tsekkoslovakiassa oli toinen heräte, ja länsimaat reagoivat tiivistämällä puolustusyhteistyötään. Näinpä maailma ajautui vuosikymmeniä kestäneeseen keskinäiseen kyräilyyn kahdessa leirissä.

Puolueettomuus toimii, jos kaikki sen hyväksyvät

70-vuoden takaisessa tilanteessa Norja ja Tanska, joilla ei ollut kykyä puolustaa omistuksiaan Huippuvuoria ja Grönlantia -joilla molemmilla oli huima sotilasstrateginen arvo- liittyivät perustettuun läntiseen puolustusliittoon, Ruotsi valitsi puolueettomuuden, ja Suomi jäi yksin etsimään rooliaan blokkien välisellä harmaalla vyöhykkeellä. Jälkikäteen tarkastellen: Mitä Suomi tekikin, se toimi ja tuotti tuloksen.

Paasikiven jälkeinen pitkäaikainen presidenttimme, Urho Kaleva Kekkonen, henkilöityy puolueettomuuspolitiikan apostoliksi ja takuumieheksi. Kylmää sotaa kokematon sukupolvi, milleniaaleista puhumattakaan!, ei ehkä ymmärrä, että UKK nosti puolueettomuuslipun ennaltaehkäisevänä toimena itäisiä vaatimuksia vastaan: YYA-sopimus oli kalteva pinta, -ja kohtuu liukas.

Kekkosta moititaan ”YYA-liturgiasta”, muttei aina ymmärretä, että sen kuulijat istuivat Kremlissä, ja että UKK:n hankkimalla liikkumavaralla pääsimme Efta– ja EEC-vapaakauppasopimuksilla mukaan läntiseen taloudelliseen integraatioon. ”Puolueeton” Suomi, jolla oli (vuoteen 1956) venäläinen sotilastukikohta alueellaan, ja sotilaallisia artikloja sisältävä sopimus Neuvostoliiton kanssa, oli edullinen olotila idälle, lännelle ja suomalaisille. Kriisin tai sodan oloissa, joita tilanteita varten sopimusjärjestelyjä tehdään, Suomen puolueettomuutta ei koskaan koeteltu, -onneksemme.

Suurlähettiläs kysyi: Tunnustaako USA Suomen puolueettomuuden sodan aikana?

Kesällä 1950 Yhdysvaltain suurlähettiläs Helsingissä, John M. Cabot, kysyi ulkoministeriöltään, voiko hän ilmoittaa Suomen hallitukselle, että Yhdysvallat kunnioittaa Suomen puolueettomuutta sodan mahdollisesti syttyessä. –Korean sota oli akuutti tilanne niihin aikoihin, ja tunnelmat sen mukaisia. Suurlähettiläs kysyi 19.07. 1950:

”Sodan puhjetessa tai sen näyttäessä väistämättömältä (ja vain silloin) saattaisin käydä tapaamassa Suomen ulkoministeriä ja …  voisin kaikessa hiljaisuudessa ilmoittaa hänelle, että Yhdysvallat toivoo Suomen pysyvän puolueettomana.” (s.343)

”Tarkoitukseni … on tehdä täysin selväksi, että jos venäläiset yrittävät kaapata Suomen, vastuu olisi yksin heidän, eikä olisi mitään perusteita syyttää Suomea amerikkalaisten sotilaalliseksi apuriksi.” (s.344)

Suomelta siis odotettiin pidättyvyyttä venäläisten ärsyttämisen suhteen, olla ”keikuttamatta venettä”.  Diplomaattisähkeissä Helsingin Kaivopuistosta Washington DC:hin kesällä 1950 käydään keskustelua mm. siitä, miten Yhdysvallat voi välttää tukemasta Suomea ”liikaa”, ettei aiheuta Venäjän vastareaktioita Suomea kohtaan. Sama kysymyksenasettelu on aistittavissa paljon myöhemmissä NATO:n silloisen varapääsihteerin Aleksander Versbowin (2016) lausunnossa, ja äskettäin entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin puheenvuorossa: Suomelle annetaan takuut ”tiskin alta”, välttäen Venäjän pakottamista reagoimaan.

Suurlähettiläs Cabot täsmensi sen (19.07. 1950), mihin halusi vastauksen:

”2. Onko suunnitelmissamme mitään sotilaallista toimintaa (esimerkiksi lentoja Suomen alueen yli), joiden johdosta ei ole toivottavaa antaa Suomelle yllä tarkasteltuja takeita?” (s.344)

Suurlähettilään ehdottama muoto Suomelle annettavasta ilmoituksesta siis tarkoitti USA:n sitoutuvan sotatilanteessa kunnioittamaan Suomen alueen puolueettomuutta. Tämän tarkoitus olisi ollut vähentää Venäjän painostusta Suomea kohtaan YYA:n sotilaallisten artiklojen toimeenpanemiseksi. Miten Department of Sate (ulkoministeriö) vastasi, ei ole tiedossa. (Kaikki Cabotin sitaatit: J.Raymond Ylitalo: ”Vaaran vuosilta 50-luvulle”; Otava 1979.)

Kysymyksenasettelu 50-luvulta osoittaa sen tason, mille Suomen, Yhdysvaltojen/NATO:n ja Venäjän turvallisuuspoliittinen kolmiodraama sijoittuu:

  • Venäjää kiinnostaa, mitä sen kiistakumppani USA/NATO tekee Suomen alueella/ilmatilassa, ja saattaa ylireagoida -ja etuajassa sittenkin. Venäjän omat aikeet ovat vain sen itsensä tiedossa.
  • Yhdysvallat haluaa Suomen tukevan vakautta Koillis-Euroopan alueella, olemaan ”keikuttamatta venettä”.
  • Yhdysvallat ei voi luopua optiostaan käyttää Suomen territoriota sotilaallisesti.

Jos yksinkertaistamme, länsi halusi uskoa Suomen puolueettomuuteen ja kunnioittaa sitä, mutta ei voinut. Venäjä/Neuvostoliitto ei halunnut, mutta sen oli pakko.

5. artikla koskee  Suomea?

NATO:n silloinen varapääsihteeri, amerikkalaiskenraali Aleksander Vershbow, vieraili Suomessa vuonna 2016, ja lausui tämän:

– Jos todellinen kriisi tulee, meillä on jo olemassa säännölliset kanavat. Se on meillä lähes verissä, että meillä voi olla konsultaatioita. Jos Suomelta tulisi muodollinen pyyntö, Pohjois-Atlantin neuvosto kokoontuisi muodossa 28+1. Menettely ei eroaisi siitä, mitä NATO:n jäsenmaa voi tehdä.

Jos Suomelta tulisi muodollinen pyyntö”, -niin tuoli on jo olemassa. NATO:n muodollinen jäsenyysmenettely on jonkin verran monivaiheisempi juttu, eikö olekin? Jos kuitenkin haemme jäsenyyttä, niin siihen neuvoo Anders Fogh Rasmussen, NATO:n entinen pääsihteeri:

– Jos Suomi ja Ruotsi hakisivat jäsenyyttä, me voisimme päättää siitä yhdessä yössä. Te voisitte olla jäseniä jo seuraavana päivänä, koska täytätte kaikki tarvittavat jäsenyyskriteerit, hän sanoo Ylelle. (linkki)

Jäsenyysmenettely ei ole oleellisesti pitkistynyt eikä mutkistunut sitten vuoden 2016, mutta päteekö yhä Versbow’n sanonta ”jos todellinen kriisi tulee… (ja) Suomelta tulisi muodollinen pyyntö”? -Se jää nähtäväksi, ja toivottavasti se ei tule nähtäväksi.

Suomi veitsen terällä”, kirjoitti Matti Koskimaa kesästä 1944. Silloisesta tilanteesta selvittiin, mutta sen jälkeiset opettivat meidät akrobaateiksi. -Ja Yhdysvaltain lähetystö Helsingissä viesti 40-50-luvuilla toistuvasti: ”Älkää keikuttako venettä.

Liian innokas länteen-kurkistelu ei ollut suotavaa, -se oli omiaan lisäämään epävakautta ja herättämään Kremlissä ei-toivottuja mietteitä. Tähän keikuttamiseen katson sisältyvän myös NATO:oon heti! -puheet, vielä 2000-luvullakin. Useimmat keskustelijat näyttävät tämän ymmärtävänkin.

Suomen turvallisuuspoliittisen nuorallatanssin -1940-luvulta tähän päivään- toki lopettaisi Ruotsin NATO-jäsenyys, sillä se kärjistäisi Itämeren sotilaallisen tilanteen liian kireäksi, mutta voimme myös typeryyttämme katkaista narumme itse. Typerin tapa tehdä se, on itse ilmoittaa ettemme liity NATO:oon.

Uhkaako Venäjä sodalla? -Miten käy NATO-option?

NATO-pöytäkirjasta ei muistettu kertoa eduskunnalle: Niin miksi?

Toinen maaliskuuta 1948: ”Yhdysvallat tukee Suomen asiaa YK:ssa tarvittaessa”

Venäjän armeijan lehti varoittelee NATO-yhteistyöstä, ja mainitsee HS:n jutun Viestikoelaitoksesta

Lännen heikkous ja identiteettipolitiikan esiinmarssi mahdollistaa Venäjän hybridioperaatiot

13 Comments

  1. Tehdäänkehitysmaayhdessä
    20.1.2022 16:40

    Kröhönm. Näin karjalasta tulleiden evakkojen jälkeläisten tuotoksena ihmettelen ;”Typerin tapa tehdä se, on itse ilmoittaa ettemme liity NATO:oon”. Auttaisiko tuo meitä kriisissä? Epäilen.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      20.1.2022 16:57

      Että Suomi on Yhdysvaltain t. NATO:n sateenvarjon alla, kerrottiin Suomen ulkoministerille v.1948. Samoihin aikoihin meille kerrottiin, ettemme nosta profiilia Venäjää ärsyttäen. Tämä malli näyttää pätevän yhä.

      ”Option” auki-pitäminen on tätä linjaa. Hötkyily kumpaankin suuntaan on haitaksi. Tarkennatko, mitä epäilet?

      Vastaa
    2. Minä myös
      20.1.2022 22:43

      Myökin karjalaisten jälkeläisenä olen sitä mieltä että puolueettomuus on meidän ainoa mahdollisuus säilyä itsenäisinä. Sveitsin malliin.

      Kekkonen ja Paasikivi ymmärsivät puolueettomuuden merkityksen Suomelle ja suomalaisille. Sitten tulivat nykypäivän politikot ja myivät täältä kaiken mikä irti lähti. Pekka Vennamo sen aloitti ja muut säestivät.

      Mutta joo. Suomelle tarvittaisiin pikaisesti YYA-sopimus Venäjän kanssa. Näin meitä ei valloita länsimaat jotka siihen agressioillaan pyrkivät. Kansa on vain niin tyhmää ettei se ymmärrä.

      Vastaa
  2. pöh
    20.1.2022 16:41

    En oikeen kannata natoon liittymistä, koska ei USA:kaan ole mikään rauhankyyhky, ja johdossa on housuihinsa kakkiva dementikko, eikä natoa lopulta Suomi ja suomalaiset kiinnostaisi, kiinnostaa Suomi vain sijaintinsa takia.

    Mutta, Marinin kannattaisi olla hiljaa asioista joista ei mitään tiedä, eli lähes kaikesta.
    Parempi ois kun menis vaan bilettämään.

    Vastaa
  3. Snif
    20.1.2022 17:49

    Jos Suomi liittyisi natoon niin kaikki sitä haluavat toivovat ydinaseita suomen maperälle, sillä se tapahtuu jos tämä maa natoon liittyy.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      20.1.2022 19:13

      Suomen politiikka on pitää se #tyhjä_tuoli Pohjois-Atlantin neuvostossa (=NATO:n päättävä elin. Ydinaseet Suomessa eivät sovi kuvaan.

      Jos minulta kysytään, niin oma ydinase on paras. Otaniemessä miilu kuumaksi, ja uraania kaivamaan Pohjois-Karjalasta! Valitettavasti Kekkonen peruutti hankkeen… -Toisaalta: Ydin-nappi pääministerillä?? -Antaa olla. 🙁

      Vastaa
      1. Snif
        20.1.2022 19:23

        Se on kyllä jo aikoinaan sanottu naton puolesta että natomaat ottaa maalleen natokalustoa, suomi, ydinaseen.
        Eikä niiden käyttö ole Suomen käsissä, se että ydinase tulee suomen maaperälle on ainostaan käyttöä varten ja käyttäjä on ainostaan se jonka usan presidentti sanoo.

        Vastaa
  4. Puolueeton
    20.1.2022 17:55

    Suomi on Natolle ja sen johtajalle USAlle tärkeä vain kahdessa mielessä
    – sotilaallisesti: Suomen tulisi sitoa mahdollisimman paljon venäläisiä joukkoja 1300 m pitkälle rajalleen.
    – poliittisesti: USA voi saada hyväksyntää aseellisille hankkeilleen muissa (noin 150 maata) maissa, kun lupaa turvata Suomea sotilaallisesti Naton avulla.
    Venäjälle olisi suurta hyötyä, jos se voisi luottaa täydellisesi Suomeen kuten on ollut viime aikoin. Suomen raja oli ainakin 50 vuotta maailman turvallisin raja molemmille valtioille. Suomelle olisi suuri etu, jos voisi luottaa Venäjään ja käydä edullista kauppaa, suomalaisia tuotteita Venäjälle ja päin vastoin.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      20.1.2022 19:07

      Diplomaattisähkeet 1948-50 kertovat, mikä oli USA:n neuvo Suomelle, ja joka myös suomalaisille ministereille kerrottiin:
      1. Älkää ottako näkyviä länsi-askelia Neuvostoliittoa ärsyttäen.
      2. Kriisin sattuessa länsi tukee Suomea.

      Vershbown ja Rasmussenin lausunnot (2016, 2022) sopivat samaan kuvaan. Siihen ei sovi se, että USA:lla olisi offensiivisia tavoitteita, joihin Suomen alue liittyy.

      Vastaa
    2. Meidät uhrattiin jo kerran
      20.1.2022 22:46

      Väitän että edes tämän vertaa emme merkitse NATO:lle. Me olemme mukava paikka vakoilla Venäjää mutta ilman meitäkin ne pystyvät elämään.

      Älkää unohtako ketkä meidät antoivat Neuvostoliitolle ennen toista maailmansotaa. Ne olivat Englanti, Ranska, Amerikka ja Ruotsi. Ne olivat päättäneet euroopan uusista rajoista jo ennenkin sota syttyi. Sitten piti vaan saada se sota aikaiseksi. Onneksemme Saksa oli meidän puolella.

      Vastaa
  5. juha II
    20.1.2022 20:51

    Kyllä se poliitikkojen stailaus ja kenraalien pääpuuteri ovat ne kaikkein tärkeimmät aspektit Suomen turvallisuuspolitiikassa!

    Asiat ovat nyt sillä mallilla, etten nakkaa ”perustavettakaan” nykypoliitikkojen, presidentin ja kenraalikunnan toilailuista!!!

    Vastaa
  6. Perämeri
    20.1.2022 22:39

    Mitenhän Pariisin rauhansopimus sopii Naton aseisiin Suomen maaperällä? Enkä tarkoita mitään torjunta-aseita, vaan hyökkäysaseita, joita kai ydinpommi on. Tuskin kukaan räjäyttää ydinaseen paikallaan omalla maallaan. Hirtehisesti sanoen ainoa ”sopiva” paikka omalla maalla jysäytykseen Euroopassa olisi ehkä Kaliningrad, jos se tyhjennetään ensin ihmisistä, mutta siinähän menee samalla naapurimaat tai puoli Eurooppaa. Rauhansopimus on kai voimassa, koska hävittäjiä hankitaan vain 64. Rauhansopimusta eikai voi sanoa irtikään, jos siinä samalla sanotaan irti omat rajamme. Taitaa olla niin vaikea pähkinä, ettei A-studiossakaan uskalla viisaat vieraat asiaa pohtia. Liekö Venäläisetkään asiaa muistavat. Nyt kun Suomi ei ole Natossa, niin Suursaareen tuskin louhitaan katalia aseita valmiiksi. Suursaari on kyllä äärettömän pirullisessa paikassa Kotka-Loviisa-Helsinkiä ajatellen. Saarta ei voi upottaakaan ensi iskulla.

    Vastaa
  7. Tupauuno
    20.1.2022 22:51

    Kyllä tämä bileMarinin lausunto Suomen nimissä vahingoitti Suomea. Jos ihmisellä ei ole mitään käsitystä realiteeteista, niin pitäköön turpansa kiinni. Kaikkein edullisinta olisi, kun Sanna Marin ottaisi vastuun puheistaan ja eroaisi. Jos Marinin kauden aikana ei liitytä Natoon niin Marinin on erottava heti huomenna, jotta mahdollisuus säilyy.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top