Tietämättömyys on sairaus

Se mikä on auttamatta erittäin selvää maailman menosta on, että se on jo kauan edennyt niin kovalla tahdilla, että yksittäinen ihminen ei yksinkertaisesti pysy vauhdissa mukana.

Itse käytän suuren osan ajastani täällä maan päällä syventymään, ymmärtämään ja tulkitsemaan kokonaisuuksia koska se kiehtoo minua (se on minulla aina ollut kutsumus). Hassua on se, että joudun aina vain uudestaan myöntymään ja antautumaan sille tosiasialle, että rahkeet eivät riitä ymmärtämään tai näkemään kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, ei sitten millään.

On tietenkin selvää, että tämä jättää aukkoja tietoisuuteen ja sitä kautta voisi ajatella, että se kuormittaa koska ei ole täydellisiä vastauksia asioihin. On myös hyvä huomata, että siinä onkin syy miksi tiede on niin vääristynyt ala, koska vasta silloin voi alkaa luomaan asioille tieteellisiä raameja (huom ei väitteitä), että jokin asia on näin kun se pystytään todentamaan suhteessa kaikkeen (fyysiset ja henkiset ulottuvuudet) siis kokonaisvaltaisesti universaalilla tasolla, ei vain jonkun professorin piippu ajattelun egotrippinä koska haluaa leikkiä jumalaa ja saada huomioita.

Armollisuus on hyvä ase

Itse olen tehnyt rauhan asian kanssa, en tule siihen pystymään, siis kaiken ymmärtämiseen vaikka ajatus onkin kiehtova. Mutta filosofina ja visionäärinä, jonka itseni koen olevan, tunnen ja uskon tietämättömyyden voimaan, ja siihen että tietämättömyys on lähes lopullinen energiavara uudistaa itseään ja oppia asioita. Tämä on myös juurisyy siihen miksi olen niin kriittinen ja utelias, olen luonut positiivisen suhteen tietämättömyyteen ja voin sanoa, että elämä on siitä hetkestä lähtien ollut paljon rakentavampaa ja palkitsevaa.

Ikävä kyllä ei vain tunnu siltä vaan on totta, että tietämättömyys on suurimmalla osalle ihmisistä ikävä asia (minullekin oli aikoinaan), asia jota monesti ei edes haluta kohdata ja silloinhan se on sydämelle ja sielulle juuri sitä ihan pahinta myrkkyä. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta ei se niin mene, tieto on vapauttavaa, jos vain siihen osaa suhtautua oikealla tavalla. Kaikki tieto on olemassa ainoastaan suhteessa itseemme, me päätämme siitä, josko se pätee meidän nykyisen sisäiseen ymmärrys tasoon vai ei (tietenkin voi olla, että pätee vain osittain).

Miksi ei mieluummin valitsisi olla hyvä ihminen ?

Tästä päästäänkin sitten ihanaan oivallukseen, että kaikki se energia mitä me kollektiivisesti käytetään kanssaihmisten halventamiseen tai heidän vähättelemiseen on täysin turhaa ja olematonta, koska kaikki mitä tapahtuu tapahtuu kuitenkin suhteessa itseemme. On meidän henkilökohtainen valinta ahdistua asioista, ei meitä siihen pakoteta, vaikka ikäviä asioita ympärillä tapahtuukin.

Tässä onkin sitten se syvempi ongelma ja miksi esimerkiksi tietämättömyys satojen muiden asioiden ohella on sairaus. Se on sairaus kun me teemme siitä osan tai palan itseämme, silloin olemme päättäneet olla sairaita ja antaa sen vaikuttaa meihin negatiivisesti. Tämä tapahtuu erityisesti silloin kun emme hallitse omaa sieto- ja kantokykyä, kun elämme omaa elämää muiden eikä omien silmien läpi. Silloin kohtaamme myös suunnatonta painetta, painetta sopeutua ja omaksua rooleja tai jopa istuttaa ajatuksia (harhaluuloja) päähämme, joista teemme itsellemme totuuksia, jotta olisi helpompi hengittää. Lopputulema on se, että alamme tekemään huonoja valintoja yksi toisensa jälkeen, joka vaikuttaa sekä itseemme, että ympäristömme, mikä tietenkin on sekä itsekästä, että epäinhimillistä.

Miten tietämättömyydestä pahoinvoiva voi kääntää asian edukseen?

Tärkein asia on aina se, että määrittelee itselleen mitä asiat tarkoittavat.

1. Määritteleekö tietämättömyyden negatiivisena (este) vai positiivisen (mahdollisuus) ulottuvuutena, sillä pääse jo hyvin alkuun.
2. Ymmärtää mitä elämältä haluaa ja miettii miksi ahdistavia asioita ylipäänsä kantaa mukanaan.

Suhtautuuko asiaan siis oikealla tavalla vai onko itse asiassa lammas, joka seuraa muiden luomia määritelmiä ja ohjeita, jotka ei välttämättä edes sovi itselleen tai aja omaa sekä läheisten etua.

On myös tärkeää, että:

1. Lopettaa sen säälittävän kiukuttelemisen muille koska on itse ärsyyntynyt siitä, ettei itseään uskalla kohdata ja miettiä miten voisi olla hyvä olo pahan olon sijaan, ei se nyt herran tähden muiden vika ole.
2. Lopettaa faktoista puhumisen ja niiden viljelemisen, koska kaikki tieto mitä on muuttuu, on vain yksi suhteellisen varma tieto olemassa ‘change is the only constant in life’, siis se, että muutos on ainoa vakio elämässä.

Jos näitä asioita on itsensä kanssa vaikea puida voi aina pyytää ympäriltä muita ihmisiä avuksi, mutta se, että päättää jäädä tietämättömäksi koska pelkää itseä, auktoriteetteja, SOME vihaa, poliisia tai muita järjettömiä asioita ei oikeasti johda mihinkään, ei elämä ole sitä varten.

Ihmisen tärkeimpiä töitä näyttääkin siksi olevan sen oivaltaminen, että

1. Kykeneekö sitä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon vai päättääkö tosiaan olla se lammas, joka tunkee päänsä hiekkaan aina kun eteen tupsahtaa epämukava tai muuttuva tilanne.
2. Oivaltaako sitä miten paljon pahaa muille tekee se, että kulkee elämässä päivästä toiseen käsijarru päällä

Kaikki saavat elämällään tehdä minkä itse näkevät parhaaksi, mutta se on varmaa, että tietämättömyyden orjaksi ei ainakaan kannata ryhtyä!