Tutkijat ennallistivat neoliittisen koiran kasvot

4500 vuotta sitten kuolleen koiran kasvot ennallistettiin biologien ja oikeuslääketieteen antropologien yhteistyönä samoin menetelmin joita käytetään ennallistettaessa pahoin maatuneen vainajan kasvot.

Vuonna 1901 arkeologit löysivät ainakin kahdenkymmenen neljän koiran jäännökset Cuween Hillin kumpuhaudasta Orkneyn saarella, Skotlannin pohjoisrannikolla.
Käytävähauta kuului neoliittiselle viljelijäväestölle, jonka elämässä koirilla oli ilmeisen merkittävä osa, koska ne haudattiin kuoltuaan samaan hautaan ihmisten kanssa. Luultavasti ne olivat sekä lemmikkejä, vartijoita että lammaspaimenia.

Neoliittisia ihmiskalloja on rekonstruoitu useaan otteeseen, mutta yhtään neoliittista eläintä ei ollut ennallistettu oikeuslääketieteellisin menetelmin. Niinpä joukko tutkijoita päätti selvittää miltä ihmisen paras ystävä näytti neljä vuosituhatta sitten.

Edinburgin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijat CT -skannasivat yhden Cuween Hillin koirankalloista, jonka jälkeen siitä tehtiin 3D -tulostus. 3D -malli luovutettiin oikeuslääketieteilijä Amy Thorntonille, joka loi mallin ympärille realistisen rekonstruktion lisäten sen päälle lihaksiston, ihon ja karvoituksen, samoin kuin hän olisi tehnyt ihmiskallon kanssa. Thornton muovaili lihaksiston ja ihon perinteiseen tapaan savesta, jonka jälkeen luomuksesta otettiin silikonivalu, jonka päälle Thornton lisäsi harmaasuden turkkia muistuttavan karvoituksen, biologien opastuksen mukaan.

”Tämä rekontruktio oli harvinaisen kiinnostava projekti, koska ensimmäistä kertaa käytin eläimeen samoja oikeuslääketieteen menetelmiä, joita yleensä käytän ihmisten kasvorekonstruktioissa. Se oli myös haasteellista, koska on olemassa paljon vähemmän aineistoa koiraeläinten kudospaksuuden keskiarvoista” sanoo Amy Thornton, joka erikoistui kasvorekonstruktioihin opiskellessaan oikeuslääketiedettä Dundeen yliopistossa.

Cuween Hillin koira oli osapuilleen suuren collien kokoinen, ja muistutti ulkonäöltään Eurooppalaista harmaasutta.
”Lopputulos antaa meille kiehtovan vilauksen muinaisesta eläimestä” sanoo Thornton.

Aiheesta uutisoi Science News 22.4.2019.

2 Comments

  1. Alarik Lundin
    23.4.2019 09:29

    Uskallan epäillä, että värit ovat kyllä menneet ihan väärin tuossa ja on nyt unohdettu syndrooman aiheuttama vaikutus.
    Se vaikuttaa useaan ominaisuuteen yhtäaikaisesti.
    En usko, että värit olisivat jääneet noin paljon villiä eläintä muistuttamaan, koska domestikaatio syndroomaan olennaisesti kuuluu myös turkin väritykseen vaikuttavat muutokset ja domestikaatio syndrooma on toteutunut jo muutamassa eläinsukupolvessa lähestymis-välttämis käytöstä pelottomaan suuntaan valikoidessa.
    Tuon värityksen osalta siis ennallistuts on lähes varmasti väärin.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      23.4.2019 11:03

      Luonnonmukainen väritys on mahdollinen myös domestikoituneilla eläimillä, kuten kaikki kissojenhoitajat tietävät. Tutkijat ovat siis ottaneet varman päälle. Domestikoitumisen ja värityksen yhteyttä on tutkittu, ja siihen vaikuttavat geenien lisäksi myös otuksen kasvutapahtumaan liittyvät seikat. Olenkin siis samaa mieltä, että neoliittinen koira on voinut olla aivan nykypiskin näköinen väreiltään.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top