UUDET POLITIIKOT PUOLUEIDEN JOHTOON

Varmaa on vain, että SDP:ssa puheenjohtaja Sanna Marin jättää paikkansa jonkun muun täytettäväksi. Se joku on jo kisaan ilmoittautunut eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja, Vantaalainen Antti Lindtman. On tietysti mahdollista, että muitakin ilmoittautuu, esimerkiksi oululainen Tytti Tuppurainen kuulemma ”harkitsee” ehdokkuutta. Mutta vaikea uskoa, että hänellä olisi mahdollisuuksia erittäin suosittua Lindtmannia vastaan. Tuppurainen jäi suomalaisten mieleen julistamalla, että suomalaisten edun ajaminen EU:ssa on haitallista. Koska enemmistö sosiaalidemokraateista on isänmaallista väkeä, niin tästä lausumasta on jäänyt ruma tahra Tuppuraisen, aina niin tyylikkääseen jakkupukuun, eli ei kelvanne Tytti Tuppurainen SDP:n johtajaksi.

KESKUSTA SAI UUDEN KESTOTÄHDEN

Puolueen puheenjohtaja Annika Saarikolla ei liene ole muuta mahdollisuutt,a kuin astua sovinnolla syrjään, vaalitappio oli niin selkeä, ettei siitä selittelemällä selviä. Selvää kun on, että neljänneksen paikoista hävittyä, siis 31 paikkaa vaihtui 23 edustajaan, huonoin tulos sitten vuoden 1916 jälkeen, ei ole Saarikolle meriitti, eikä muullekaan puoluejohdolle, josta jo Rikka Pakarinen on ilmoittanut luopuvansa, näin tehnee myös Markus Lohi.

Moni keskustalainen on myös vanhingoniloinen, koska he kokivat,että Saarikko vei Katri Kulminilta ”viekkaudella ja vääryydellä” puheenjohtajuuden ja sitä paitsi tunki puheenjohtajaksi ”etuajassa”, vaikka oli luvannut antaa Kulmunille työrauhan.

Mutta Kulmuni ei ole tiettävästi tulossa takaisin, tällainen ”come back” on tapahtunut historiassa kerran ja sekin SDP:ssa, kun Väinö Tanner palasi vuosikymmenten jälkeen demarien johtoon 60-luvulla.

Keskustan uusi puheenjohtaja leivotaan todennäköisesti puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eeva Kallista. Kysyessäni asiaa häneltä itseltään, Kalli sanoi, ettei ole päättänyt vielä mitä tekee. Onhan se kohteliasta odottaa istuvan puheenjohtajan luopumusilmoitusta.

Eeva ei ole vielä iällä ”pilattu” hänkään, täytti tammikuussa 42 vuotta. Mutta todellinen tulevaisuuden nimi puolueessa on nuorimpana -23 vuotiaana- eduskuntaan valittu, Kallia 19 vuotta nuorempi Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja toimittaja ja poronhoitaja Olga Oinas-Panuma.
Hän sai yli 5000 ääntä ja on myös aluevaltuutettu. Oinas-Panuma vaikuttaa otteiltaan varmalta ja määrätietoiselta mutta ainakaan vielä ei näytä ”virka nousseen päähän”.

Olga Oinas-Panumassa on samaa sykettä, paitsi ystävällisemmässä muodossa, kuin Paavo Väyrysessä aikoinaan. Muuten Paavokin oli 23 vuotias, kun tuli ensimmäisen kerran valituksi kansanedustajaksi ja heti seuraavassa puoluekokouksessa varapuheenjohtajksi.
Olgakin on, niin arvelen, ehdolla Keskustan varapuheenjohtajistoon. Oinas-Panuma tulee myös valituksi, siis jos keskustaväki yhtään ymmärtää puolueensa tulevaisuuden päälle. Sitä paitsi Olga edustaa Keskustan suurinta ja merkittävintä eli Pohjois-Pohjanmaan piirijärjestöä, jolla on puoluekokouksessa eniten edustajia ja eniten sananvaltaa.

KYNTÄVÄTKÖ VIHREÄT YHÄ SYVEMMÄLLE VAI KOITTAVATKO LENTÄÄ

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kertoi odotetusti, ettei enää pyri jatkamaan puolueen puheenjohtajana karmean vaalitappion jälkeen. Kannatuksesta katosi peräti 40 %:a yhdessä vaalikaudessa. Keskustalla tuohon ”saavutukseen” meni sentään kaksi vaalikautta. Itse asiassa Vihreiden tappio oli niin kategorinen, että siitä ei edes vihreiden lasien läpi katsottaessa löydy mitään heille positiivista, ellei sellaiseksi halua laskea sitä, että vaikka he hävisivät äänimäärässä Vasemmistoliitolle niin paikkoja tuli Vihreille kaksi enemmän – tällaistakin Suomen vaalijärjestelmä tuottaa, koska oikeastaan meillä käydään yhtä aikaa 13 vaalit, eli joka vaalipiirissä omansa ja viimeiset paikat ratkaisevat.

Vihreät ovat oikeasti ”vedenjakajalla” eli vaihtoehtona on jatkaa Maria Ohisalo-Emma Karin-Iiris Suomelan linjalla, joka vastaa suuren osan vihreistä ajattelua mutta sai käydyissä vaaleissa kansalaisilta ehdottoman tuomion.

Vihreistä kansanedustajista noin puolet on ilmoittanut ainakin harkitsevansa puheenjohtajaehdokkaaksi ryhtymistä.

Suuri osa heistä, kuten vaikkapa Fatim Diarra – puolueen entinen varapuheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja ja monet muut, edustavat nykylinjaa joka siis toi kiistattoman tappion. Eli ulkopuolelta voi aiheellisesti kysyä, että ihanko ehdoin tahdoin Vihreät haluaa rämpiä entistä syvemmällä tappion suossa ja johdattaa puolueen suomalaiseen suonsilmään, joka on tunnetusti syvä, musta, kylmä ja samea. On nimittäin vaikea uskoa, että puolueen kannattajista liki puolet karkottanut politiikka jatkettuna toisi lisää kannatusta.

Selkeä vaihtoehto olisi ollut selkeästi ei-sosialistiksi tunnustautuneen helsinkiläisen toisen kauden kansanedustajan, eduskuntaryhmän puheenjohtajan, diplomi-insinööri Atte Harjanteen ehdokkuus. Niin siis olisi, mutta Harjanne kieltäytyi asettumasta ehdolle. Harjanne on puolueessaan erittäin suosittu mistä kertoo mm. se, että hän sai ainoana varapuheenjohtajan vaalissa yli puolet jäsenistöstä taakseen. Nykylinjaa edes vähän haastavaksi ehdokkaaksi näyttää jäävän tamperelainen, eduskuntaan palannut Oras Tynkkynen.

Varmaa on,että Ohisaloa puoli vuotta puheenjohtajana tuurannut Iiris Suomela olisi ollut ehdolla mutta, koska hän putosi eduskunnasta niin puheenjohtajuus jää haaveeksi, varapuheenjohtajaksi Suomela kuitenkin pyrkii.

PERSUJOHTO PAIKALLAAN

Riikka Purran haastamisesta ei taida edes nähdä unta yksikään persu. Kun kaikki puolueen varapuheenjohtajatkin saivat muhkeat äänipotit, niin on vaikea kuvitella, että heitä haastetaan, tosin voisi olla, että puolueen uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lulu Ranteella olisi nostetta, hänkin maan ääniharavia.

Sen sijaan puoluesihteeriehdokkaita persuilla on jo muutama, eikä olisi yhtään ihme jos puoluekokous saisi valittavakseen ainakin puolesta tusinasta kandidaatista.

NYKYINEN KOKOOMUSJOHTO KUKITETAAN JATKOKAUDELLE

Kokoomus voitti käydyissä vaaleissa peräti 10 lisäpaikkaa ja puolueen kannatus nousi liki neljänneksellä, niin voi sanoa, että puheenjohtajistolla ei ole syytä huoleen jos/kun jatkaa tahtovat.

Toki tämä merkitsee sitä, että puheenjohtajuutta kärkkynyt Kaj Mykkänen ei puoluejohtoon nouse. Seuraava puheenjohtaja sitten joskus, seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, on mitä todennäköisimmin Antti Häkkänen ja ellei hän, niin sitten koko maassa kokoomuslaisista eniten ääniä saanut Elina Valtonen

Eli puolen vuoden kuluttua meillä on uusia kasvoja a-studiot, aamutelevisiot, radio- ja nettikanavat täynnään,niitä odotellessa.

Seppo Huhta