Vanhustenhoito puhutti eduskuntaa torstaina

Eduskunnassa kuultiin vanhustenhoitoon liittyvät suulliset kysymykset demareilta, perussuomalaisilta, vasemmistolta, kristillisiltä, ruotsalaisilta ja keskustalta. Liikevoiton tavoittelu, ylikansalliset konsernit ja ahne kapitalismi saivat kyytiä monelta puhujalta, -ja eri laidoilta.

Suullinen kysymys vanhustenhoidosta, Merja Mäkisalo-Ropponen (sd)

Merja Mäkisalo-Ropponen:

Kiitos, arvoisa puhemies! Viikonloppuna saimme ikäviä viestejä vanhustenhoidon tilanteesta, joita yksikään meistä ei varmaan ole voinut lukea sydän kylmänä. Esperi Caren hoitoyhteisössä on laiminlyöty vanhustenhoitoa niin vakavalla tavalla, että hoitoyhteisö jouduttiin sulkemaan.

Vaikka tämä Kristiinankaupungissa tapahtunut tapaus on räikeimmästä päästä, voidaan varmaan sanoa, ettei vanhusten‑ eikä vammaistenhoito ole tällä hetkellä Suomessa kunnossa. Hallitukselle on eri tavoin jo vuosia tuotu viestiä hoitajilta, omaisilta ja järjestöiltä siitä, että henkilökuntaa on vanhustyössä liian vähän — niin asumispalveluissa eli yhteisökodeissa kuin kotihoidossakin. Toivottavasti kaikki nyt heräämme tähän tosiasiaan.

Näiden esimerkkien valossa kysyn teiltä, vastuuministeri Saarikko: onko vanhustenhoito Suomessa mielestänne kunnossa?
Ärade talman! Minister Saarikko, tycker ni att åldringsvården är i skick i Finland?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vastauspuheenvuorossaan:

Arvoisa puhemies! Asiat suomalaisten ikäihmisten hoivassa eivät ole niin hyvällä tolalla kuin asioiden pitäisi olla. On hienoa, että voimme keskustella tästä tänään perusteellisesti ja valottaa laajan kysymyksen eri lähestymiskulmia.

On hyvää hoivaa, on huonoa hoivaa. Valtaosa ikääntyneistä suomalaisista ei vielä tarvitse apua, ja niistä, jotka ovat vanhuspalveluiden piirissä, kuusi kymmenestä on kotipalveluiden asiakkaita. Neljä kymmenestä on niiden palveluiden piirissä, joissa valvontaviranomainen Kristiinankaupungissa käytti järeintä mahdollista toimenpidettään eli sulki kokonaisen Esperi Care ‑yrityksen yksikön. Luotan siihen, että valvontaviranomainen oli harkinnut toimensa tarkkaan. Sitä ennen yritystä oli yritetty ohjeistaa, nuhdella, antaa moitteita ja johtaa asioita oikealle tolalle. Näin ei tapahtunut, ja voidaan kysyä, [Puhemies koputtaa] miksi ei. Silloin ehkä ahneus on voittanut moraalin.

….
Lisää puheenvuoroja tähän kysymykseen liittyen eduskunnan pöytäkirjassa.

Suullinen kysymys hoitajamitoituksesta vanhustenhoidossa, Ritva Elomaa (ps):

Ritva Elomaa:

Arvoisa puhemies! Hoiva-alan megayritykset tahkoavat miljoonavoittoja palvelutason kuitenkin yhä heiketessä, kun henkilöstöstä karsitaan. Tämä heijastuu potilasturvallisuuden lisäksi myös hoitohenkilökunnan jaksamiseen. Suuryritysten voitontavoittelua on hankala sovittaa yhteen potilaiden ja hoitajien hyvinvoinnin kanssa. Hoitajat ovat jaksamisensa rajoilla. Kaikki kärsivät, kun samalla on luotu pelon ilmapiiri, niin ettei ongelmista uskalleta puhua.

Hallituksen ratkaisujen takia moni mummo ja pappa jää hoitamatta. Työskentelin itse vanhustenhoidon parissa jo 70-luvulla. Silloin tehtiin paljon kovaa työtä mutta näin vakavia ongelmia ei ollut. Keskusta on sanonut haluavansa hoitajamitoituksen lakiin, kuten perussuomalaiset ovat vaatineet jo pitkään. Te olette olleet neljä vuotta pääministeripuolue, mutta nyt vaalien alla heräätte. Hieman epäilen tätä. Onko hallitus tosissaan, niin että haluaa kirjata hoitajamitoituksen lakiin, ja oletteko valmiit rajoittamaan megayritysten miljoonavoittoja?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vastauspuheenvuorossaan:

Arvoisa puhemies! Henkilöstömitoitus ei ollut tämän hallituksen ohjelmassa. Tämä ei ole yksittäisten puolueiden kantojen kyselytunti vaan hallituksen linjan kyselytunti.

Arvoisa puhemies! Viittasitte kysymyksessänne näihin suuriin ulkomaalaisiin yrityksiin, ja tätä aihetta olen tällä viikollakin tutkaillut paljon. Ensinnäkin muutama tunnusluku aiheesta. Suomalaiset kunnat, joiden päättäjiä täälläkin on tänään paljon, ovat ulkoistaneet puolet ympärivuorokautisen hoivan palveluista yksityisille yrityksille. Näiden joukosta erottuu ehkä kolme suurinta, voidaan kutsua, jättiluokan terveysyritystä ja hoivapalvelutuottajaa, mutta lisäksi on hyvä muistaa, että meillä on satoja pienyrittäjiä, perhepohjaisia toimijoita, pieniä hoivakoteja, jotka lasketaan nyt myös tämän yksityisen otsakkeen alle. Tämäkin toimintakenttä on moninainen.

Ja kuten olen aiemmin todennut — ja toistan viestini mielelläni — en voi hyväksyä sitä, että ahneen voitontavoittelun nimissä poljetaan niitä yhteiskunnan yhteisiä pelisääntöjä, jotka on lakiin ja laatusuositukseen kirjattu. Se on ahnetta, [Puhemies koputtaa] se ei ole moraalin mukaista, ja tämä on keskeinen keskustelunaiheeni huomenna, kun näitä yrityksiä tapaan yhdessä valvontaviranomaisen, kunnan ja palkansaajajärjestöjen, hoitohenkilöstön, työntekijöiden kanssa.

….
Lisää puheenvuoroja eduskunnan pöytäkirjassa.

Suullinen kysymys epäkohtien esille ottamisesta vanhustenhoidossa Pekka Haavisto (vihr)

Pekka Haavisto:

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidosta esiin tulleet ongelmat ovat varmasti järkyttäneet meitä kaikkia. Hyvinvointivaltioon tällaiset tarinat eivät kuulu, ja Suomessa on pystyttävä takaamaan asianmukainen hoito ja oikeus hyvään vanhuuteen kaikille.

Hoitajilla on nytkin lakiin perustuva velvollisuus raportoida epäkohdista työnantajalleen. Ne tarinat, mitä kuulemme tänä päivänä hoitohenkilökunnalta, kuitenkin kertovat toista: Monia pelotellaan. He sanovat, että he pelkäävät työvuorolistojen rukkauksia, jos ovat liian äänekkäitä näistä epäkohdista. Työnantaja ehkä uhkaa potkuilla tai erilaisilla oikeudenkäynneillä. Ja sama koskee osittain asiakkaita ja omaisia — ei uskalleta nostaa esiin epäkohtia. Itse asiassa elämme pelon ilmapiirissä vanhustenhuollon suhteen.

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tämä pelon ilmapiiri murrettaisiin ja kaikille taattaisiin oikeus ottaa epäkohdat esiin ilman että he kokevat pelkoa, että siitä rangaistaan?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vastauspuheenvuorossaan:

Arvoisa puhemies! Erittäin oleellinen ja tärkeä lähestymistapa tähän aiheeseen. On järkyttävää ja väärin, jos hoitohenkilöstö näkee työssään eettisesti katsoen kyseenalaista toimintaa tai jopa vääryyttä eikä kykene siihen puuttumaan oman työpaikkansa pelossa. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, että samanaikaisesti kun kärjekkäimmät tapaukset ovat nyt julkisessa keskustelussa, kunnat tekevät myös hyvää työtä, yritykset tekevät hyvää työtä, ja valvontaviranomaisen puuttumisen myötä asioita on myös laitettu paremmalle tolalle. Kaikki tapaukset eivät onneksi päädy pisteeseen, jossa toimintayksikkö suljetaan, vaan ohjauksen ja huomautusten kautta, jo pelkästään kunnan palveluiden ostajana tekemän huomautuksen kautta, asiat tulevat paremmalle tolalle.

En halua tällä puolustella, mutta haluan myös vahvistaa sitä yleistä kuvaa, että kaikki hoiva Suomessa ei ole huonoa, eikä kaikkialla eletä pelon ilmapiirissä. Puhumme niin isosta joukosta suomalaisia, 40 000 ihmisen hoivasta, että aika monenlaista tarinaa siihen kokonaisuuteen mahtuu. [Puhemies koputtaa]
Mutta tuo konkreettinen esityksenne — lupaan harkita sitä, miten esimerkiksi vanhuspalvelulaissa tämä voisi vahvistua.

Outi Alanko-Kahiluoto ( vihr):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Saarikko, jos meillä olisi mahdollisuus hoitohenkilöstöllä ilmoittaa nimettömästi suoraan viranomaisille, jotka valvovat, eikö tämä voisi parantaa nimenomaan tätä pelon ilmapiiriä ja mahdollistaa sen, että henkilöstön ei tarvitsisi pelätä irtisanomista tai seurauksia?

Sanoitte, että omavalvonnassa on ollut puutteita. Ihmettelen kuitenkin sitä, että hallitus ajaa voimakkaasti Suomeen tämmöistä markkinalähtöistä sote-mallia, joka nimenomaan kasvattaisi omavalvontaa. Se lisäisi omavalvonnan paineita, ja viranomaiset arvelevat, että valvonnan resurssit ylipäätään eivät tule riittämään, kun sote-markkinat pirstoutuvat ja palveluketjut tulevat entistä monimutkaisemmiksi.

Siksi kysynkin hallitukselta: oletteko nyt pohtineet tarkemmin näiden viime päivien kohujen seurauksena sitä, [Puhemies koputtaa] kannattaako teidän ajaa Suomeen tämmöisiä laajoja yksityisten firmojen pyörittämiä sote-markkinoita, joilla valinnanvapaus itse asiassa on tämmöistä ikään kuin kauniisiin lupauksiin kätkettyä todellisuutta, jossa firmojen ahneus — josta ministeri Saarikko puhui — tulee itse asiassa jättämään hoivaa ja hoitoa tarvitsevat ihmiset [Puhemies: Aika!] yhä enemmän markkinoiden armoille?

Valtiovarainministeri Petteri Orpo vastauspuheenvuorossaan:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on tärkeätä ymmärtää kaikkien se, että ne ongelmat, mistä me tänään puhumme, ovat nykymallin ongelmia. Ne ovat nykymallin ongelmia, [Välihuutoja vasemmalta] ja yksi suurimpia syitä on meidän kuntarakenne. Kunnat ovat vastuussa vanhuspalveluiden järjestämisestä, ja ne kunnat ovat liian pieniä, niillä ei ole riittävästi resursseja, ei riittävästi osaamista, ne ovat joutuneet ulkoistamaan ilman kunnon pelisääntöjä, ilman osaamista, ja sieltä nämä ongelmat juontavat. [Paavo Arhinmäen välihuuto]

Siksi, hyvät kollegat, me tarvitsemme sote-uudistuksen. Vahvemmat kokonaisuudet, vahvemmat julkiset järjestäjät, joihin pystytään ottamaan vahvempaa valvontaosaamista ja vahvempaa ostamisosaamista — pystytään olemaan sen vanhuksen puolella paremmin. Siksi me tarvitsemme sote-uudistuksen, ja me saamme samalla säännöt yksityisen sektorin osallistumiselle, ja saamme sen paremmin julkisen sektorin käsiin. [Vasemmalta: Ihan varmasti!] Ei saa sotkea asioita. [Välihuutoja] Nämä ongelmat ovat nykyjärjestelmän ongelmia, eivät tulevan sote-uudistuksen. Me tarvitsemme sote-uudistuksen.

Suullinen kysymys vanhustenhoidon valvonnasta, Aino-Kaisa Pekonen (vas)

Aino-Kaisa Pekonen:

Arvoisa puhemies! Tänään kaikki eduskuntapuolueet ovat ilmoittaneet kannattavansa sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin — paitsi kokoomus. Ministeri Orpo, desimaalit hoitajamitoituksessa eivät ole mitään lillukanvarsia, vaan ne ovat ihan oikeita ihmisiä ja hoitavia käsiä. Nyt te täällä esitätte parlamentaarista yhteistyötä, mutta näyttää siltä, että koko muu parlamentti on yhtä mieltä asiasta niin, että hoitajamitoitus on kirjattava lakiin.

Mutta, arvoisa puhemies, myöskin haamuhoitajat ovat nousseet tällä hetkellä keskusteluun, siis ne hoitajat, joita ei ole ollenkaan olemassa. Työvuorolistoihin saatetaan suunnitella työvuorot niin, että ne näyttävät siltä, että hoitajamitoitus toteutuu, mutta todellisuudessa ne eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä käytännössä tapahtuu. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Kaikkiin työvuoroihin ei välttämättä saada hoitajia, tai ei edes aiota kutsua hoitajia suunniteltuun työvuoroon, tai hoitajia kutsutaan, mutta työaika on vain neljä tuntia kiireisimpään aikaan. Arvoisa ministeri, millaisena ongelmana te näette tämän haamuhoitajaongelman ja mihin toimiin aiotte ryhtyä, jotta tämä vastenmielinen ongelma saadaan korjattua?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vastauspuheenvuorossaan:

Arvoisa puhemies! Äskeisen kysyjän vahvoihin väitteisiin vielä täydennyksenä: itse asiassa maakunta tulevassa uudistuksessa saa vahvemmat lakipykälät tuekseen toimia valvojana niille palveluille, joita esimerkiksi asiakassetelillä voi hankkia, ja voi esimerkiksi alentaa hintaa kaikille niille palveluntuottajille, jotka eivät täytä vaatimuksia.

Tämä tärkeä kysymys, jonka edustaja Pekonen esitti, on aihepiiristä, jota aion erittäin vakavasti lähestyä huomenna työkokouksessa muun muassa näiden suurimpien yritysten edustajien kanssa. Ilmiöstä kuuluu kaikuja sekä valvontaviranomaiselta että henkilöstöjärjestöiltä, ja pidän tuota ilmiötä vakavana, ja pahimmillaan se on rikos, jos se pitää sisällään näkemyksen siitä, että on tietoisesti väärennetty sellaista dokumentaatiota, jota valvontaviranomainen tarkistaa. Tämä ei ole tuomioistuin, totean vain, että tuo toiminta, joka ikään kuin vääristelee sitä henkilöstön määrää, joka vanhuksilla on tukenaan arjesta selviytymisessä, on yksiselitteisesti väärin, ja tulen vaatimaan konkreettisia sitoumuksia tämän toiminnan lopettamiseksi. [Välihuutoja]

Li Andersson (vas):

Arvoisa puhemies! Petteri Orpo, nämä nyt esille tulleet ongelmat ovat kyllä nykymallin ongelmia, ja sitä saa, kun yhdistää riittämättömän rahoituksen puuttuvaan valvontaan ja voiton tavoitteluun. Mutta nämä ongelmat eivät tule ratkeamaan hallituksen esittämällä sote-uudistuksella, vaan ne tulevat ainoastaan pahentumaan. Eli jos te nyt olette huolissanne suuryritysten ahneudesta, miksi te ajatte sellaista sote-mallia, jossa voitontavoittelu vielä entistä vahvemmin tulee ohjaamaan suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuotantoa?

Valvonta ei tule parantumaan sote-uudistuksen myötä, vaan valvonta perustuisi edelleen yritysten omavalvontaan [Sari Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!] sillä erotuksella, että valvottavia yrityksiä ja valvottavia yksiköitä tulisi lisää. Esperi Caren toimitusjohtaja totesi kaksi vuotta sitten, että heidän markkinansa tuplautuisivat, jos hallituksen valinnanvapausmalli menee läpi. [Välihuutoja]

Lainsäädäntö pakottaisi maakuntia avaamaan tiettyjä palveluita markkinoille asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin takia, ja kaikki tämä yhdistettynä maakuntien rahoituslakiin, jossa vielä leikataan [Puhemies koputtaa] maakuntien rahoitusta. Ministeri Saarikko, miten te arvelette vanhuspalveluiden ja moraalin käyvän siinä tilanteessa, [Puhemies: Aika!] kun maakuntien rahoitus loppuu?

Perhe- ja peruspalveluministeri AnnikaSaarikko:

Kiitos, yritän parhaani. — Aloitan, arvoisa puhemies, siitä, että, edustaja Andersson, meidän kotikaupunkimme on Turku, ja saamiemme kuntatilastojen mukaan meidänkin kotikaupungissamme 32 prosenttia palveluista on ulkoistettu yksityisille. Isompia lukuja löytyy muun muassa Vantaalta ja muista suurista kaupungeista, kuten Tampereelta. Eli yksityiset palveluntuottajat ovat jo täällä.

Tämän mallin ero nykytilaan, jota te nyt maalailette riskiksi vanhuspalveluille, on ennen kaikkea siinä, että valinnanvapauden kautta vanhus ja hänen läheisensä pääsevät vaikuttamaan siihen, missä ja minkälaisessa hoivapalvelun yksikössä ikäihminen viimeiset vuotensa viettää. Minusta tämä on aika merkityksellinen muutos siihen, mikä on ihmisen oman äänen kuuluminen palveluissa ja laadun merkittävyys. Tämä myös tulee vaikuttamaan laadun ja kriteerien osalta niihin reunaehtoihin, että edes pääsee palveluntuottajaksi. Nyt valinnan tekee kuntapäättäjä kykeneväisenä tai kykenemättömänä [Puhemies: Minuutti!] sopimusten yksityiskohtiin, jatkossa sen tekee ihminen itse.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä päivänä meidän sosiaali- ja terveyspalvelut ja vanhustenpalvelut eivät toimisi päivääkään, jos ei meillä olisi kolmatta sektoria ja yksityissektoria mukana. Pelkästään niiden tekemät investoinnit meidän vanhuspalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden infraan ovat miljardiluokkaa. Tämä yhteistyö on aivan välttämätöntä, ja siihen tarvitaan kunnon pelisäännöt. Siksi sote-uudistus on välttämätön, ja se vahvistaa julkisen sektorin otetta tästä kokonaisuudesta, vahvistaa otetta jatkossakin. Valtaosa, suuri osa, sosiaali- ja terveyspalveluista on julkisen sektorin tuottamaa ja päätäntävalta täysin sen käsissä. [Kari Uotilan välihuuto]

Vielä lyhyesti: Ministeri Saarikko kertoi, että vanhuspalveluissa hoitajamäärässä ollaan keskimäärin 0,65:n tasolla. [Eero Heinäluoma: Se on keskimäärin!] Keskimäärin 0,65:n tasolla, ja tämä on noussut koko ajan. Se 0,05:kö ratkaisee tämän ongelman? Hyvät ystävät, tässä on kysymys paljon laajemmasta ongelmakokonaisuudesta. Siihen tämä sote-uudistuksen kokonaisuus on yksi ratkaisu. Tarvitaan hyvää valvontaa ja sanktioita niille, jotka laiminlyövät [Puhemies: Aika!] tehtävänsä.

Keskustelussa kuultiin vielä vanhustenhoitoon liittyviä suullisia kysymyksiä:

Suullinen kysymys vanhustenhoidon laadun valvonnasta, Anna-Maja Henriksson (r)

Suullinen kysymys epäkohtien korjaamisesta vanhustenhoidossa, Sari Tanus (kd)

Suullinen kysymys vapaaehtoistyöstä vanhustenhoidossa, Anne Kalmari (kesk)

Täysistunnon 31.01. pöytäkirja eduskunnan sivuilla.

Kyselytunti torstaina eduskunnassa (LIVE)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top