Vasemmisto näkee Keskustan rasitteena hallituksessa, mutta ei huomaa omaa painolastiaan, joka on upottamassa koko valtiontalouden

Vasemmiston Kansan Uutisten pääkirjoituksessa (14.02.) Kari Hirvasnoro näkee Keskustan synnit, mutta ei huomaa että Vasemmisto on saman harhan vanki:

Velkaantumista ei saada kuriin ja kestävyysvaje vaivaa. Tämä on kestomantra suomalaisessa politiikassa. Rinteen / Marinin hallituksiin asti vastaukseksi on tarjottu vain leikkauksia. … Ihmeellisen vaikealta tuntuu hyväksyä ajatus, että leikkaukset eivät ole ainoa vaihtoehto.

”Lisärahoitusta saisi veropohjaa tiivistämällä ja verovälttelyä tukkimalla. Erityisen toimeton tässä on ylin kirstunvartija valtiovarainministeriö. Nykyisessä hallituksessa sitä säestää keskusta, kirjoittaa Kansanuutisten pääkirjoituksessa Kari Hirvasnoro.

Hirvasnoro on aivan oikeassa kestomantran suhteen, eikä erehdy siinäkään, että sitä ei olisi mikään pakko hokea vuosikymmenestä ja hallituksesta toiseen, ikuisena totuutena ja poliittisen kentän maalitolppana. Nyt sivuutan Hirvassnoron sinänsä mielenkiintoiset ehdotukset valtion tulojen lisäämiseksi, ja katsomme isompaa kuvaa.

Suomessa on ollut jonkinlaista virkakuntaa, jota on elätetty hallintoalamaisten maksuilla, vähintään vuosisatoja. Sitä on tarvittu hallinnoimiseen ja julkisten palvelujen tuottamiseen.

1980-luvun alussa koettiin se historiallinen hetki, jolloin julkisessa sektorissa työllistyvien lukumäärä ensimmäistä kertaa ylitti maagisen 300 000:n rajan.

Tarkastelemmekin, millainen oli se Suomi, jossa tämä tapahtui: Meitä oli viitisen miljoonaa, sairaalapaikkoja oli potilasmäärän mukaan, kouluja riitti syrjäkyliinkin, ja poliiseja oli sopivasti silloisen rikollisuuden tarpeisiin. Virkakunnan määrä jatkoi kuitenkin kasvuaan.

Juuri vuoden 1991 ”keinotekoisen laman” (Rolf Kullbergin sanonta, -ei meidän) alla verokertymästä nosti palkkansa yli 700 000 suomalaista. Oli päästy tilanteeseen, jossa jokaista kahta reaalitaloudesta ansionsa saavaa kohti oli yksi, joka eli heiltä kerätystä verosta.

Huoltosuhde oli siis 2:1.

Maailmalla vallitsevan yleisen käsityksen mukaan kansantalous kestää sen, että suhde on 10:1, veroa-maksavat kontra veroja-kuluttavat, ilman että yrittäjyys tukahtuu, pääomat karkaavat ulkomaille, tai tapahtuu muuta ikävää.

Nyt joudumme kysymään: Kun kerran opettajia, poliiseja, sairaanhoitaja yms. palveluja tuottavia julkisen sektorin työntekijöitä oli jo ennen virkakunnan tuplaantumista ilmeisen riittävästi, koska töiden tekemättömyyttä emme ainakaan huomanneet, niin mitä tämä tuplausporukka teki? Sitä kysymme edelleenkin.

Oliko Suomen kansa ruksannut jossakin käänteisissä arpajaisissa tuplaus-ruudun, ja saanut negatiivisen jättipotin, vai mitä oli tapahtunut? Selityksen löydämme koko läntistä maailmaa 1900-luvun loppupuoliskolla koskettaneesta lukeneiston aseman muutoksesta: Yhteiskunnat kehittyivät kohti jälkiteollista olotilaa, ja korkeakoulutetuista oli tulossa tavallista palkkatyövoimaa. Valkoinen kaulus ja korkean opiston päästötodistus ei taannut enää etuoikeuksia sinikaulus-duunariin verrattuna.

Yliopistoissa opiskelevat ikäluokat ymmärsivät tulevan tilanteensa jo koulun penkillä, ja läntinen maailma järkyttyi nähdessään opiskelijakapinan, mielenosoitukset ja entisten etuoikeutettujen radikalisoitumisen. Barrikaadit nousivat Pariisissa toukokuussa 1968, Yhdysvalloissa campukset olivat kapinassa, -eikä maailma koskaan palannut entisekseen.

Syrjäisessä Suomessakin ”porvarit” olivat huolissaan, ja myös vasemmisto, -jos mahdollista- vielä enemmän. Radikaali uusvasemmisto oli noussut omilla jaloillaan, ilman heidän luutuneina pitämiensä vanhojen vasemmistopuolueiden apua. Radikaalit nostivat omat lippunsa, kirjoittivat omat teesinsä, ja heittäytyivät innolla vääräoppiseen vallankumouksellisuuteensa. Siellä riehuivat anarkistit, trotskilaiset, maolaiset, situationistit ja vielä muutama muu suunta joiden nimiäkään ei enää kukaan muista.

Suomessa vasemmistopuolueiden toimistojen sohviin takapuoltensa kokoiset painumat aikaansaaneet luotetut toverit olivat nyt hädässä: Kompromisseilla porvarien kanssa ei enää pärjätä, ”meidän yli kävellään?”. Apu löytyikin sieltä konsensuksen toiselta reunalta: Porvareilta.

Yhdessä laajennettiin virkakuntaa, että kaikki mahtuivat. Opiskelijaradikaali, joka ajoissa ymmärsi kalibroida vallankumouspuheensa piiritoimistossa monistetun pumagan mukaiseksi, saattoi olla varma, että hän pääsee virkaan, puolueen kiintiössä. Joka oli liian hidas, tai liian tosissaan, hänelle ei annettu mitään.

Hämmästyttävän lyhyessä ajassa kaikki irralliset radikaalit olivat vasemmistopuolueiden siipien suojissa, mistä ilkeämielinen tarkkailija käyttää jotain talutusnuora-vertausta, -mutta ei nyt olla ilkeitä. Yksi radikaali pääsi yksityisellekin sektorille: Konela Oy:hyn, tiedottajaksi. Hän tiedotti työnantajalleen, mitä muut radikaalit tekivät.

Tämä kaikki toki kysyi kustannuksia, mutta kansan käsi oli antelias, eikä kukaan huomannut etteivät uudet virat tule sinne palvelujatuottavaan osastoon, vaan konttorin puolelle. Toki porvarit eivät tätä palvelusta ilmaiseksi tehneet, vaan ottivat lehmäkauppa-osuutensa selvänä rahana, urakoina kaverin firmalla, kaavoituksina ja muuna herkkuna. Epäpyhä allianssi oli ilmaantunut.

Näin kuluivat vuosikymmenet virkakuntaa kasvattaen, ja kulttuurikin muistettiin: Sinne rakennettiin nokkimajärjestys, toverituomioistuimet ja luja vasemmistohegemonia. Sitten joku päätti laittaa Suomen lamaan.

1991 lama ja pankkikriisi olivat taloudellisia shokkeja. Kymmenet tuhannet yrittäjät kaadettiin, kolmisensataa tuhatta kotitaloutta tyhjennettiin säästöistä ja kiinteistö-omaisuuksista, ja rahaa lapioitiin pankkeihin, niiden pelastamiseksi. Epäpyhä allianssi oli töissä taas.

Toki edellisen kierroksen lunnaat, puolueiden virkaläänitykset, säästettiin. Julkisen sektorin palveluja-tuottavalla osalla ei käynyt yhtä hyvä onni.

Valtion tulot toki putosivat reaalitalouden kieriskellessä laman kourissa, mutta kajoamaton virka-aateli jatkoi porskuttamistaan. Vajeet katettiin velan-otolla ja kahdensadan vuoden aikana kertyneen julkisen omaisuuden myynnillä. Toki myös verotusta kiristämällä. Tämä peli on jatkunut tähän päivään asti, päästyään kerran alkuun.

Kansan Uutisten pääkirjoitus on tärkeän kysymyksen äärellä: Mistä valtiolle rahaa kiristämättä verotusta, ottamatta lisälainaa tai myymättä omaisuutta? Ilman muuta Hirvasnoron esille nostama ehdotus on otettava käyttöön. Siitä ei ole erimielisyyttä. Voikin olla, että Keskusta on haluton tukkimaan veropussin pohjassa olevia reikiä, emme tiedä emmekä lähde kiistelemään.

Hirvasnoron syyttävä sormi, joka Keskustaa kohti osoittelee, sille ehkä löytyisi lähempääkin kohdetta. Sieltä peilin suunnasta.

Luettavaa: Kansan Uutiset 14.02.2020, pääkirjoitus.

1 Comment

  1. Suuria päätöksiä
    18.2.2020 15:11

    Kukapa sitä omaa tilannettaan havaitsisi kun ei ole vertailukohtaa. Ainoa vertailukohta on oma itse ja hitsi miten täydelliseltä ajatusmaailma näyttää.

    Vasemmisto kostuu entisistä Taistolaisista ja kommunisteista, niistä jotka eivät luikkineet Vihreisiin. Tai eivät muuttuneet retiiseiksi SDP:n harjaustalkoissa. SDP:tähän kautta aikain SKP- ja SKDL- halveiksivat koska ne tosiaa oli rettisejä. Päältä punaisia ja sisältä valkoisia. Muka yhteisen edun nimissä kahmittiin valtaa ja mammonaa omiin taskuihin niin paljon kuin mahtui. Ahtisaari ja Haloska ovat tästä vielä eläviä esimerkkejä. Koivisto pakeni vastuutaan kuolemalla pois.

    Mutta joo, tuo Taistolainen politiikka Vasemmistossa on se joka rasittaa jäsenistön henkistä kehitystä yhtä paljon kuin vihreillä. Sielä ahdasmielisimmät ja näköalattomimmat ovat aina niitä kovaäänisimpiä kyynärpää taktikoijia. Jotka saavat sen oman agendansa ajettia puolueen viralliseksi. Mm. siksi tämä ”Spice Girls” hallituksemme on niin saamaton, tehoton ja täynnä hyllyvää ihraa joka ei muutu talouttamme kasvattavaksi energiaksi.

    Kuinka moni suomalaisista tietää että Hallituksemme on sopinut 1.3 miljoonan pakolaisen tuottamisesta maahamme seuraavien kolmen vuoden aikana? Toiminta alkaa nyt keväällä. Tilanne on paljon pahempi Ruotsissa ja Norjassa jonne tuotetaan noin kaksi miljoonaa pakoloista.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top