Vasemmiston kuntavaaliohjelma poliittisen umpikujan manifesti

Ei leikkauksille, ei yksityistämiselle, kyllä veronkorotuksille. -Tätä olemme osanneet odottaakin jakamisen vaan ei kasaamisen ymmärtävältä Vasemmistolta jo sukupolvien ajan. Siispä Vasemmiston kuntavaalidoktriini ei petä, ei yllätä, -eikä avaa Vasemmistolle tietä umpikujastaan.

Jotta voin kunnolla moittia, täytyy kehua ensin: Meillä on hyvinvointivaltio kaikkine jokaiselle taattuine palveluksineen, koska vasemmistopuolueet ovat noin sata vuotta tapelleet sen saamiseksi. Palkallinen vuosiloma, sairastumisturva, jopa kansaneläke olivat vielä 2-3 sukupolvea sitten harvinaisuuksia. Lapsilisän puolesta taisteli Vasemmiston edeltäjä SKDL, saaden haluamansa. Hyvinvointivaltion perusasioiden saavuttamisen jälkeen tapahtuneet asiat eivät sitten menneetkään ihan putkeen.

Hyvinvointivaltio voidaan rakentaa, mutta se voidaan myös menettää: 1950-luvulla maailma kummasteli hyvinvointivaltioita Argentiinassa ja Uruguaissa: Euroopan ulkopuolella ei kuulunut olla sellaista, mutta kuitenkin oli. No, poikkeama korjattiin ja hyvinvointivaltiot romutettiin: Uruguaissa julkisen sektorin kestämättömällä paisumisella, Argentiinassa toisin keinoin. Julkisin varoin tuetun yleisen ja yhtäläisen minimitoimeentulon ja peruspalveluiden ratkaisematon ongelma onkin rahoitus… -Korjaankin heti: Rahoittajien l. veronmaksajien motivaatio. Se joko on tai ei.

Hyvinvoinnin rakentaminen on taistelua itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä vastaan, ja saavutettu tulos on kansantaloudelle edullinen. Huomaamme kuitenkin erään seikan: Hyvinvointivaltion rakentajille voi iskeä vauhtisokeus: Kun tavoitteet on saavutettu, työ ei ole sittenkään valmis. Pitää keksiä lisää, -ja silloin kysytään maksajien sietokykyä.

Jos julkinen sektori karkaa tavoitteiltaan, se muuttuu itsensä oikeuttavaksi orgaaniksi, joka haluaa vain lisää ja lisää, ja saattaa pyrkiä kierrättämään kauttaan maximoidun osuuden kansantulosta, muodostumaan totaaliseksi omnipotentiksi toimijaksi joka ei palvele vaan dominoi.  Suomalainen asuntopolitiikka on tästä esimerkki: Meille maksetaan verovaroistamme asumistukia, ja verotaan niin että todella tarvitsemme niitä saadaksemme katon päämme päälle.  Kerran käynnistyttyään tukiaisten ikiliikkuja pyörii maailman tappiin.

Vasemmisto lupaa löytää miljardin palvelujen kehittämiin ja laajentamiseen. Li Andersson 18.02. 2021:

– Me tulemme myös julkaisemaan kuntatalousohjelman, jossa muun muassa kerromme, miten on mahdollista kerätä miljardi euroa lisää hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi: korona ei saa olla tekosyy leikkauksille.

Miljardin potti otetaankin sitten verottamalla, mikä ei lukijaa yllätä. Pörssiin listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristäminen on mainittu, millä saattaa olla jänniä vaikutuksia Keskustaan, muttei siitä sen enempää. -odotellaan, katellaan. Anderssonin ei-niin-uusi ajatus ottaa resurssit hyvinvointipalveluihin veroja kiristämällä paljastaa vasemmiston jumittuneen hyvinvointivaltion rakentamistaisteluihin, -viime vuosituhannelle,  ja antaa surullisen kuvan pinttymisestä ahtaaseen kahden vaihtoehdon maailmankuvaan, mikä on yhteistä ”leikkauspolitiikkaa” ajavalle parlamenttioikeistolle, ja julkiseen sektoriin fetisistisesti suhtautuvalle vasemmistolle:

Molemmat riitapuolet kieltäytyvät katsomasta julkisen sektorin tehostamisen mahdollisuuksiin, ja näkemästä julkispalvelujen kulissin taakse piiloutunutta hallintohimmeleiden ja tarpeettoman byrokratian maailmaa.

Vuoden 1991 keinotekoisen laman ja pankkikriisin jälkeen näimme irvokkaan sankarinäytelmän, jossa valtiontalouden ”pelastajat” kävivät juustohöylä ja kirves käsissään julkisten palvelujen kimppuun. Vaan tarpeeton hallintopöhö oli turvassa saneeraajilta, -toisin kuin kansalaisille hyödylliset palvelut ja tulonsiirrot. Niin miksi?

Puolueiden virkaläänitykset, joista valtaosa tarpeettomasta hallinnosta muodostuu, ovat sekä vallan lähde että poliittisen kaupankäynnin esineitä: Vasemmisto saa Juudaksen-killinkinsä virkoina, vastineena taloudellisista eduista #kapitalisteille, jossa muodossa parlamenttioikeisto ottaa oman siivunsa mulle-sulle-pelissä.

Tässä on se syy, miksi Vasemmisto ei löydä elintärkeiden palvelujen rahoittamiseen muuta lähdettä, kuin veronkiristykset ja julkisen velan: Niillä on diili. Li Anderssonilla on edessään Herkuleen sonnanluonti tai Sisyfoksen työ, jos aikoo saadaa puolueensa 2000-luvulle. Mistä puuttuvan miljardin voi ottaa, -sen juuri kerroinkin. 

Luettavaa:

2 Comments

  1. Vasemmisto historian romukoppaan
    19.2.2021 11:18

    Kirjoitus osuu täysin naulan kantaan. Olen pohtinut juuri samaa vasemmistosta. Ne 100 -vuotta sitten saavutetut asiat olivat toki hyviä ja kannatettavia, mutta jo aikaa sitten tällaisten uudistusten tarve katosi, koska kaikki perustavanlaatuiset jo olivat. Täten vasemmisto ”uudistus” kiimassaan on ruvennut jopa uudistamaan pyörää, koska pyöreä pyörä on vanhanaikainen. Takki on siis ollut tyhjä, mutta kun on pää sumea niin jatketaan vaan jatkamisen vuoksi.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      19.2.2021 13:53

      Niinpä. 1920-luvun tavoiteohjelmalla ei enää ole mitään funktiota. -Paitti että se toimii nykyisten oma-etu-tavoitteiden savuverhona.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pekka Kemppainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top