Vasemmiston puheenjohtaja sanoi NJET! -Neuvostoliitto uhkaili

Elokuun 21. päivän aamuna v.1968 tapahtunut Neuvostoliiton joukkojen yllättävä tunkeutuminen liittolaismaahan Tsekkoslovakiaan aiheutti suomalaiselle vasemmistolle kiperän tilanteen, -eikä yksin vasemmistolle: Vain yksi eduskuntapuolue uskalsi julkisesti tuomita tapahtuneen hyökkäyksen itsenäiseen valtioon.

Tämä puolue, jolla oli silloin myös ministerisalkku Mauno Koiviston hallituksessa, oli SKDL, kommunistien peitejärjestöksikin mainittu. Sen puheenjohtaja, Ele Alenius, oli muun hallituksen mukana toteamassa tapahtunutta ”valitettavaksi”, mutta se ei riittänyt vasemmistososialistille: Hän tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen puolueensa nimissä, ainoana suomalaisena puoluejohtajana.

Periaatteellisella kannanotolla oli seurauksia, joista saamme tietää vasta nyt, Aleniuksen avauduttua niistä Kansan Uutisissa. Politiikan tuntijat olivat toki olleet tietoisia Neuvostoliiton edustajien kirein ilmein antamasta lupauksesta, että ”hajoitamme puolueenne, jos ette muuta kantaanne”. Tämän uhkauksen neukut myös toteuttivat.

Muun vasemmistonuorison osoittaessa mieltään Tehtaankadulla, eräs Jaakko Laakso ja eräs A.H. marssivat neuvostolähetystöön, ja ilmaisivat hyväksyvänsä ”Breznevin opin”, so. sosialististen maiden itsemääräämis-oikeuteen puuttumisen. Laaksosta tulikin pitkällinen riesa Suomen poliittiselle elämälle. Äskettäin hän sai porttikiellon Euroopan Neuvoston tiloihin, lobattuaan ihmisoikeusloukkauksista epäillyn Azerbaidshanin puolesta.

Mutta takaisin Aleniukseen. Vasemmistopiireissä tunnettiin kasku, jonka mukaan SKDL:n puheenjohtaja olisi sanonut NL:n suurlähettiläälle, SKP:n varapuheenjohtajan ja puolueoppositon johtajan Taisto Jalo Sinisalon kuullen, että ”kun hyvä ystävä tekee erehdyksen, on ystävällistä kertoa siitä hänelle. Se, joka silloin vaikenee, ei ole ystävä: Hän on perseennuolija.” Alenius ei ole koskaan vahvistanut tarinaa.

Joka tapauksessa elokuun 1968 jälkeen kommunistisen puolueen hiipuva stalinistifraktio sai jostain uutta puhtia. Sen lehdet alkoivat ilmestyä useimmin ja olla paremmin tehtyjä. Monet eteenpäinpyrkivät nuorukaiset liittyivät puolueoppositioon, jota kansanomaisesti #änkyröiksi kutsuttiin.

Eräskin revolutionäärinen entusianisti sai palkallisen toimen NL:n valtionyrityksessä, joka toi Suomeen huippusuosittuja neuvostoautoja. Hänen tehtävänään oli paikallistuntemusta omaavana valvoa, ettei Konela tee taas sellaista mainosmokaa, kuin ”Moskvitsh, eniten levinnyt Suomen maanteille”. Toki hänelle jäi runsaasti aikaa järjestötouhuille. (O., sut on nähty.)

Vanhojen jäärien ja nuorten höyrypäiden avulla, -ja taisipa olla joukossa jokunen kyyninen pyrkyrikin- neukut onnistuivat joko hajoittamaan tai kaappaaman kaikki vasemmistojärjestöt. Porvareista ei ollut väliä, koska he olivat heti hyväksyneet NL:n kuritoimet Tsekkoslovakiassa.

”Suomi ei ole ulkomaa eikä kana ole lintu”, sanottiin silloisessa Leningradissa siinä talossa rantakadulla, jossa myöhemmin nuori Vladimir P. opetteli työelämää. Suomi olikin YYA-aikana neukkujen taskussa. Täällä ei ollut juuri ketään sanomaan ”njet”. Tai oli: Ele Alenius.

Kansan Uutisissa Alenius kertoo, kuinka hän parisen kuukautta miehitysaamun jälkeen hän sai kutsun suurlähetystöön:

Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin lokakuussa Neuvostoliiton suurlähettiläs Kovalev kutsui minut lähetystöön ja ilmoitti, että hänellä on Neuvostoliiton hallituksen viesti minulle. Viestin sisältö oli, että Neuvostoliiton hallitus ehdottaa minulle, että järjestäisin suuren kokouksen, jossa pitäisin tärkeän puheen. Siinä minun pitäisi ilmoittaa, että minä sittenkin hyväksyn Neuvostoliiton toiminnan Tšekkoslovakiassa.

Periaatteen miehenä Alenius ei voinut edes harkita suostumista, ja hän sanoi myös sen. Vastakommentti oli hyytävä:

Hän (Kovalev) oli pienen hetken hiljaa ja sanoi sitten minulle: ”Me valitamme sitä, että Te vastasitte näin. Tämä merkitsee sitten sitä, että meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin Teitä vastaan”.

70-luvun eläneet muistavat sen henkilöönkäyvän kampanjoimisen, disinformaatiot ja kompromenttoimis-yritykset, joita vasemmiston ”radikaali” siipi kohdisti Aleniukseen. Niillä ja Kovalevin sanoilla on jokin yhteys.

Neuvostoliitto, joka v.1968 torjui tsekkien kokeileman humaanimman tavan toteuttaa sosialismia, romahti sisäiseen stagnaatioonsa 03.08.1991. Monien tarkkailijoiden mielestä osin siksi, ettei sallinut uudistuksia kotimaassa eikä Itä-Euroopan alusmaissa.

Sodan aikana Ele Alenius palveli tykistössä. 

Asiasta kertoi Kansan Uutiset 23.08.2018.

5 Comments

  1. Nestori Lundahl
    25.8.2018 17:27

    Hienoja puoluepamppuja olikin Suomessa silloin.
    Yksi sanoi ”Ei”, toinen (Hertta Kuusinen) sanoi ”Meille kanssa”, mutta suurin osa oli hiljaa ja pesi kalsareitaan.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      26.8.2018 08:58

      Suomessa oli tuolloin 9 puoluetta, joista vain yksi otti julkisesti kielteisen kannan Venäjän hyökkäykseen liittolaismaahansa Tsekkoslovakiaan. Tämä kertoo jotain silloisesta ilmapiiristä.

      Vastaa
  2. Asko Liukkonen
    26.8.2018 05:28

    Eipä tuo eu:n touhu ole enää kovin kaukana tuosta.

    Vastaa
  3. Seppo Sirola
    26.8.2018 08:36

    ”Sodan aikana Ele Alenius palveli tykistössä, kapteenin arvoisena.”

    Outoa kun Ele Alenius ylennettiin luutnantiksi vasta vuonna 1967.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      26.8.2018 14:05

      OK. Korjataan. Kiva että lukijat tarkistaa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top