Venäläisen sähkön hylkääminen ei ole poliittinen päätös

Suomen sähköverkkojen haltijana toimiva Fingrid on kehittänyt skenaarioita kansallisten sähkömarkkinoiden kehitykselle vuoteen 2035 asti, joista osa ennustaa venäläisestä tuontisähköstä luopumista. Venäjän kannalta tämä voi tarkoittaa suuria taloudellisia menetyksiä – jopa 22 miljoonan euron menetyksiä vuodessa.

Rosatomin Hanhikivi-1-ydinvoimalan rakentamista on pidetty kyseenalaisena. Fingrid sallii projektista täydellisen luopumisen tai sen jäädyttämisen kymmeneksi vuodeksi. Kuinka todennäköistä on tuontienergiasta luopuminen, miksi tätä päätöstä ei nähdä poliittisena ja milloin Hanhikivi-1-ydinvoimala otetaan käyttöön, kertoo Pietarin RANEPAn, taloustieteen tohtori Elena Zhiryaeva.

Tietoja nykyisistä projekteista ja uusista mahdollisuuksista

Suomea ja Venäjää yhdistävät monet erilaiset energiaprojektit ja yhteistyöt, joista käydään aktiivista keskustelua maiden välillä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten, Suomen ja Venäjän energiajärjestelmä oli tarkoitus yhdistää 150 kilometriä pitkällä Suomenlahden pohjalla kulkevalla suurjännitekaapelilla. Tämä kaapeli ei koskaan toteutunut.

Suunnitellun kaapelin avulla piti pystyä siirtämään sähköä Pietarista Suomeen jopa 8,7 miljardia kWh. Suunnitelmien mukaan kaapelien asennus oli tarkoitus saada päätökseen vuonna 2009, mutta hankkeen ongelmat alkoivat jo joulukuussa 2006. Silloin Suomen kauppa- ja teollisuusministeriö päätti, että kaapelin johtaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Venäläinen Baltenergo puolestaan ilmoitti valittavansa päätöksestä maan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lopulta tuomioistuin otti hallituksen puolen ja katsoi, että sen päätös oli lain mukainen. Tällä hetkellä venäläistä sähköä toimitetaan Viipurin kautta kulkevan energiasillan kautta. Vuonna 2013 venäläinen Rosatom-yritys otti pääkustannukset Hanhikivi-1 -ydinvoimalan rakentamisesta. Arvioitu lainasumma oli noin viisi miljardia euroa, josta Venäjän hallitus myönsi 2,4 miljardia. Samalla maat allekirjoittivat hallitustenvälisen sopimuksen ydinenergian osalta.

On sanottava, että alun perin Suomi ei pitänyt Rosatomia varteenotettavana kumppanina. Neuvottelut käytiin ranskalaisen Arevan ja japanilaisen Toshiban kanssa. Mutta vuonna 2012 suurin sijoittaja E.ON jätti projektin. Tämä pakotti Fennovoiman allekirjoittamaan sopimukset Rosatom Overseasin kanssa reaktorin toimittamisesta. Myös venäläisen TVEL-yhtiön kanssa tehtiin sopimus ydinpolttoaineen toimittamisesta ja ydinvoimaloiden henkilöstön suunnittelua ja koulutusta koskevien palvelujen tarjoamisesta. Voimalan pääurakoitsijana toimii venäläinen Titan-2-konserni, joka vastaa laitoksen toimintakuntoon saattamisesta.

Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tulvaisuudesta asiantuntijat totesivat, että kylmän ilmaston takia Suomella on vain vähän vaihtoehtoja ydinenergialle. On huomionarvoista, että Fukushiman onnettomuuden jälkeen Suomen valtio ilmoitti ensimmäisenä uuden ydinvoimalan rakentamisesta.

Hanhikivi-1 otetaan käyttöön arviolta vuosina 2028-2035. Miksi tämä projekti kestää niin kauan? Ensinnäkin turvallisuusvaatimukset ovat lisääntyneet. Tämä pakotti venäläiset kumppanit viideksi vuodeksi ”tarkistamaan” asiakirjapaketin, joka sisältää käsitteellisen ja toiminnallisen suunnitelman ydinvoimalasta, 3D-mallin, järjestelmien ja rakennusten suunnitelmat. Toiseksi, koko tämän ajan ”vihreä” liike on taistellut aktiivisesti ydinvoimaa vastaan. Lopuksi suunnitelmat Suomen energiajärjestelmän kehittämisestä ovat muuttuneet. Tämän todistavat Fingridin laatimat skenaariot. Kahdessa yhtiön neljästä skenaariosta oletetaan, ettei Suomi tarvitse energiasiltaa Viipurin kautta Venäjältä.

Muuten mielestäni mahdollisuus kieltäytyä tuonnista on varsin todellinen, koska toimitukset Suomeen ovat luonteeltaan puhtaasti kaupallisia eivätkä liity sähkön saatavuuden varmistamiseen. Sen lisäksi Suomi on osa Pohjoismaista Nordpool-energiasektoria, jossa toimii yhteiset sähkön tukkumarkkinat. Jos sähkön tukkuhinta laskee Nordpoolissa, toimitukset Venäjältä voivat pysähtyä Venäjän tukkumarkkinahintojen tasaisen nousun takia.

Tämä voi kuitenkin avata uusia mahdollisuuksia Venäjälle, jos se onnistuu muotoilemaan uudelleen energiayhteistyönsä sähköjärjestelmässä. Silloin Viipurin energiasillasta voi tulla varteenotettava vaihtoehto teollisuuden energian varastoinnille.

Kuinka Venäjän EU:n-vastaiset sanktiot näkyvät energiamarkinoilla?
Perinteinen Venäjän ja Suomen välinen energiayhteistyö on luonteeltaan käytännöllisyyteen perustuvaa, ja siihen vaikuttavat vain vähän poliittisen ympäristön muutokset. Kansainvälisen kaupan keskuksen ja Suomen tullilaitoksen tilastojen mukaan sähkön tuonti Venäjältä vuonna 2019 oli 346,529 miljoonaa dollaria. Venäjältä tulevan tuonnin arvo vuosina 2015-2019 kasvoi 37% ja Suomen markkinaosuus Venäjän viennistä oli 38%.

Sähkön vientiä Venäjältä Suomeen tapahtui vuonna 2012   3,3 kertaa enemmän vuoteen 2011 verrattuna ja sitten vuonna 2014 kasvoi 1,7 kertaa enemmän verrattuna vuoteen 2013. Markkinoiden heilahteluja voidaan perustella taantumalla. Pakotteet eivät koskeneet suoraan sähkökauppaa. Samaan aikaan vuoden 2019 vienti osoittautui kaksi kertaa pienemmäksi verrattuna vuoden 2011 enimmäistietoihin.

Suomalaisten vaikutus venäläisissä energiayhtiöissä

Venäjä on houkutteleva markkina-alue suomalaisille energiayhtiöille, jotka toimivat suurilla markkinoilla. Niiden positiivinen vaikutus Venäjän talouteen koostuu merkittävästä pääoman määrästä, ja yhtiöiden tulot yhdessä ylittävät Venäjän BKT:n.

Vuonna 2008 suomalainen konserni Fortum investoi yli 2,5 miljardia euroa Venäjän talouteen. Yhtiö osallistui Tšeljabinskin ja Tumenin lämpövoimalaitosten modernisointiin, sekä auttoi modernisoimaan Tobolskin voimalaitoksen turbiinit. Kuitenkin Fortumin suurin projekti Venäjällä on ollut kolmen voimalaitosyksikön rakentaminen Hanti-Mansin autonomiselle alueelle.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että suomalaiset tekevät suurimmat ponnistelut varmistaakseen, että sähkön tuotanto Venäjällä täyttää ilmastonmuutokseen liittyvät kansainväliset päästörajoitukset, ja tämä omalta osaltaan auttaa Venäjää viemään energiaa kansainvälisille markkinoille.

RANEPA-yliopiston on 50:llä eri kampuksella Venäjällä toimiva oppilaitos, jossa valmistuu asiantuntijoita venäläisten yritysten ja eri hallinnonhaarojen tarpeisiin. RANEPA:lla on oppilaitos mm. Pietarissa.

3 Comments

  1. Nyt pomppas
    28.2.2021 22:36

    Tämä on kuluttajille huono uutinen. Varsinkin sähköauton käyttäjille. Nykysellään Venäjältä tuodaan sähköä jonka hinta on alle 1c/kWh. Tämä sähkö sitten myydään kuluttajille ~5c/kWh ja siirto päälle. Tällä Venäläisellä sähköllä energiayhtiöt tekevät uskomattomia voittoja. Mitä luulette sähkön hinnalle tapahtuvan kun halpa venäläinen sähkö ei enää ole saatavilla? No, sen hintahan nousee. Niin että… katsotaan nyyt mitä tuleman pitää. Ihmisillä on siis aika ruveta muurailemaaan tulisijoja ja varastoimaan klapeja loppuelämäänsä varten.

    Vastaa
  2. Orang Utang
    28.2.2021 22:44

    Itse arvioisin, että lännen painostus tulee estämään energiayhteistyön Venäjän kanssa. Ei siksi, että tarkoituksena olisi pakottaa Venäjä lännen liekanaruun vaan siksi, että Suomi ei vapautuisi tuosta narusta.
    – Saksa ja Nordstream ovat osa tätä samaa kuviota.
    – Jos Saksa Saa Nordstream kakkosen, sille tulee aito mahdollisuus halutessaan käskeä USA:n miehitysjoukot ulos maasta.

    Vastaa
  3. seant
    1.3.2021 11:00

    Kun Olkiluoto kolmonen valmistuu, niin se vähentää sähkön tuontia aika paljon. Toiseksi kuinka paljon tullaan Ruotsista saamaan sähköä, sillä ensinnäkin n. 100 000/v uutta asukasta vaatii omansa ja valmistuva Googlen datakeskus vie aika ison siivun Ruotsin sähköstä, se saa muistaakseni sähkön 0,3 ören hintaan/kWh. Ruotsista tulee niin kauan sähköä, kun ei eivät saa sitä siirrettyä Etelä-Ruotsiin, jossa on kova pula sähköstä, esim. tuotantolaitoksia on jäänyt perustamatta, kun ei taata sähkön saantia ja hintaa.
    Suomen sähkön kulutus ilmeisesti pysyy aika vakaana, eli säästö korvaa lisääntymisen, paitsi jos Tornion terästehdas joutuu koksista luopumaan ja ottamaan vedyllä tapahtuvan valmistuksen, vedyn valmistus taas vaatii sähköä, mutta ehkä Hanhikivi1 vastaa tähän kysyntään.
    Kulman takana piilee yksi vaara Eu:n taholta on joessa olevat vesivoimalat ja niiden jatko sekä Suomessa ja Ruotsissa, joet pyritään saamaan samaan luokkaan kuten Kallavesi, joka esti sellutehtaan tulon.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top