Venezuela: Entinen valtiollisen öljy-yhtiön johtaja arvioi tilannetta espanjalaislehdelle

Maailman öljyrikkaimman maan sosialistipresidentti Nicolas Madurolle tulevaisuus näyttäytyy tyhjänä tynnyrinä: Valtiollisen öljy-yhtiön PDVSA:n bensiinisäiliöt kumisevat tyhjyyttään, ja polttoainetta jonottavat autoilijat alkavat hermostua. Valtionpankin yhdeksällä kultatonnilla ostettu iranilainen bensakaan ei pitkään tule riittämään.

Venezuelan valtiollinen öljy-yhtiö Petróleos de Venezuela (PDVSA) tuotti ennen presidentti Hugo Chavezin aloittamaa sosialismi-kokeilua  3,5 miljoonaa tynnyriä (barrelia) päivässä, mistä jalostettiin moottoripolttoaineiksi 1,4 miljoonaa tynnyriä. Maa on kuitenkin ollut riippuvainen polttoaineiden tuonnista jo useita vuosia.

Öljyntuottajamaiden järjestön OPEC:n tilastojen mukaan Venezuelan nykyinen raakaöljyn tuotanto on 600 000 barrelia päivässä. ABC haastatteli PDVSA:n pääjohtajana vuosina 1996-1999 toiminutta José Toro Hardya, kysyen mm. miksi yhdessä maailman öljyrikkaimmassa maassa ei ole bensiiniä kuluttajille ja koko Venezuelan autokanta on halvaantunut.

Hardy kertoo, että tuotanto-ongelmat alkoivat vuosista 2002-2003: Silloinen presidentti Hugo Chávez erotti PDVSA:sta yli 20 000 työntekijää. Erotetut olivat yhtiön kokenein osa, keskimäärin 15 vuotta palvelleita. Heidän mukanaan meni suuri osa tietotaitoa, ja nykyisten ongelmien perusta laskettiin silloin. 20 vuotta jalostamot ovat olleet ilman huoltoa, ja bensiinin tuottaminen Venezuelan rikki- ja metallijäämä-pitoisesta öljystä on vaikeutunut.

Hardyn mukaan jalostamot toimivat hyvin vielä vuonna 2012, jolloin tulipalo vaurioitti toimivinta laitosta Amuay:aa Paraguaná-jalostuskompleksissa, Falcónin osavaltiossa. Sen jälkeen jalostamot ovat pysähtyneet yksi kerrallaan. Venezuela oli ennen Chavezia suuri alueellinen bensiinin viejä, ja koko Karibian alue käytti venezuelalaista bensaa.

Venezuela sai aikoinaan öljyteknologian ensin Englannista ja sitten Yhdysvalloista, ja käytettävät menetelmät kehitettiin juuri venezuelalaisen öljyn mukaisiksi. Ei ole varmaa, että esm. Iranin kevyeen rikittömään raakaöljyyn soveltuvat menetelmät toimisivat Venezuelassa. Tämä kysymys tulee esiin keskustelussa, kun parasta-aikaa Venezuelaan saapuvat tai lähestyvät iranilaistankkerit pystyvät tuomaan vain Venezuelan 16-päivän bensiininkulutuksen verran polttoainetta, 1 400 000 barrelia, vaikka maassa on lama ja talous toimii heikosti. Jos Iranin pappisjohto aikoo auttaa  talouspakotteista kärsivää presidentti Maduroa, sen täytyy toimittaa jalostustekniikkaa ja laitteita. Hardyn mukaan silloin kohdataan ongelmia.

Maduron aikana Venezuela vaihtoi raakaöljyä jalosteisiin -bensiiniin-venäläisen Rosneftin kanssa, mutta raakaöljyn hinnankehitys sammutti Venäjän kiinnostuksen venezuelalaiseen öljyyn: Bensiiniä ei siis enää tule Venäjältä. Nyt bensiinipula, joka on ollut suuri ongelma maaseudulla, on iskenyt pääkaupunkiin Caracasiin.

Rosneftin vetäytyminen Venezuelasta oli kriisin kulminaatiopiste. Muita mahdollisia raakaöljyn ostajia -bensiiniin vaihtajia- pelottaa pois Yhdysvaltojen pakotepolitiikka. Vaikka pakotteita tarjotaankin syyksi jalostamojen pysähtymiseen, se on Hardyn mukaan Chavezin sosialismin seurausta, ei ulkoisen painostuksen seurausta.

Rosneft osti jopa 60% Venezuelan raakaäljystä, mutta ei ollut kiinnostunut jalostamisesta Venezuelassa, kertoo Hardy lehdelle. Hän arvelee, että jalostamojen modernisointi olisi tullut maksamaan liikaa. Iranilaiset aikovat mahdollisesti elvyttää Cardónin jalostamon, mutta Hardy epäilee ettei heidän tekniikkansa toimi Venezuellassa edellä kerrotuista syistä. Venezuelaan saapuvilla iranilaistankkereilla pitäisi olla lastissaan kemikaaleja, joita tarvitaan bensiinin oktaaniluvun nostamiseen.

Hardy kertoo, että 20-vuoden takaisen tuotantokapasiteetin palauttaminen Venezuelan öljyteollisuuteen tulee vaatimaan 25-30 000 miljoonan dollarin sijoitukset seuraavien 10 vuoden aikana. Jos Hardyn ajatusta jatkaa, niin tuon summan hankkiminen Venezuelan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tekee minkä tahansa maan hallituksen riippuvaiseksi ulkomaisesta tahosta, -tai sitten päästetään ulkomaiset toimijat Venezuelan öljykentille.

”Kun olin PDVSA:n pääjohtaja, tuotimme 3,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Jos olisimme jatkaneet öljyteollisuuteen sovittuja investointeja, meidän pitäisi tänään tuottaa yli 5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Mutta presidentti Chávez lopetti sijoittamisen, ja OPEC:n mukaan tällä hetkellä tuotamme 620 000 tynnyriä päivässä. Tuolloin jalostimme melkein 1,4 miljoonaa litraa päivässä, tänään tuotanto on halvaantunut”, kertoo Hardy lehdelle.

Venezuelan kansa siis istuu luonnonvarojensa päällä, ja kärsii puutetta, joka sosialistisen hallituksen mukaan on jenkkien syytä. Kun muut sosialistihallitukset ovat liian köyhiä auttaakseen, apua on tilattu shia-islamistisen Iranin pappisjohdolta.

Luettavaa:

  • José Toro Hardya haastatteli ABC 25.05.2020.
  • Diario kertoo 23.05.2020 bensiinin jonottamisesta, espanjankielinen.

1 Comment

  1. Pekka Kemppainen
    26.5.2020 11:26

    ”Voi mua poloista meestä,
    tyhjän tynnyrin löydän eestä.
    Trumpin raivo ajaa mua takaa,
    mut’ muslimi on ystävä vakaa.”

    Sori, en oo runoilija, en sinne päinkään.

    Näin käy kun pääsee sosialistit valtaan. Toki, esimerkkejä haen turha kaukaa, on niitä lähempänäkin mut en just nyt muista missä??

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pekka Kemppainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top