Verilöyly Idlibissä voidaan välttää: Tie auki poliittiselle ratkaisulle?

Syyrialainen kurdipoliitikko Fuad Eliko, al Assadin hallintoa vastustavan koalition (National Coalition for Syrian Revolution and Opposition Forces) jäsen ja Syyrian Kurdien Kansallisen Neuvoston (Syrian Kurdish National Council, ENKS) puheenjohtaja, kehoittaa suhtautumaan vakavasti merkkeihin radikaaliryhmien suostumisesta raskaiden aseidensa poistamiseen Idlibin alueelta. Hän uskoo toimenpiteen avaavan tien rauhanomaiseen ratkaisuun Syyrian pitkään jatkuneessa konfliktissa. Eliko antoi lausuntonsa Sputnik Newsin arabiankieliselle julkaisulle. (18.10.)

9-12 mailin puskurivyöhyke (demilitarized zone) sotivien osapuolten välille on oleellinen osa Venäjän, Turkin ja IraninSotshin suunnitelmaa” Syyrian sisällissodan lopettamiseksi. Oppositiovoimiin, joita Eliko edustaa, kuuluvat kurdit ja enemmän tai vähemmän sekulaarit al Assadin dynastian vastustajat. Hän painottaa, että Syyrian opposition edustajat ovat tyytyväisiä esitettyyn puskurivyöhykkeeseen, ja raskaiden aseiden siirtoon.

”Me pidämme hyvin positiivisena kehityksenä, että kaikki Idlibin alueella operoivat radikaalit ryhmät ovat lopulta hyväksyneet Sotshin julistuksen säädökset, ja vetävät raskaan aseistuksensa pois Idlibin alueelta”, sanoi Eliko Sputnikille (18.10.). ”Tämän seurauksena yhteenotot Syyrian armeijan ja opposition välillä ovat loppuneet”, täsmensi Eliko.

Mikäli kurdijohtajan toive toteutuu, tie Syyrian konfliktin poliittiseen ratkaisuun on auki:

Eliko: ”Venäjä, Turkki, Ranska ja Saksa tapaavat pian Turkissa ja keskustelevat avainkysymyksistä.” ”Nyt pääpaino keskusteluissa Syyrian tilanteesta asettuu ei sotilaallisen vaan poliittisen ratkaisun löytämiseen.”

Sellaisten extremistiryhmien, kuin Hayat Tahrir al-Sham (ent. al Nusran rintama, al Qaedan verkostossa), Huras al-Din ja Turkistanin Islamilainen Puolue, tulevaisuus on kurdijohtajan mukaan epäselvä. Eliko jättää näiden ryhmien neutraloinnin Turkin huoleksi:

”Turkki voi joko hajoittaa ne, neutralisoida tai vaikuttaa niiden sulautumiseen maltilliseen oppositioon. Toisaalta, ei ole selvyyttä vierastaistelijoiden kotiinpaluusta Idlibistä”, kommentoi kurdijohtaja.

Jos kaikki tämä toteutuu, mihin Eliko nyt asettaa toiveita, maailmalla huokaistaan helpotuksesta: Aleppon ja eräiden muiden kapinalliskaupunkien stormaamisessa nähty sotilaallinen suurhyökkäys raskainen tykistökeskityksineen ja pommituksineen kaupunkimaisesti rakennetuille alueille jää näkemättä. Niin ilahduttava signaali, kuin korkean oppositiojohtajan avaus onkin, rauhanomaisen ratkaisun tiellä on vielä useita kompastuskiviä:

  • Tahrir al Shamin taustalla on kansainvälinen terroristiverkosto, al Qaeda, joka on yhden kerran uhrannut paikallisen liittolaisensa Mullah Omarin talebaanit Afganistanissa antamalla näiden hävitä sotansa, epävakauttaakseen pysyvästi Afganistanin taistelukentäksi, johon USA takertuu heikentämään voimiaan sodassa jota ei voi voittaa teknisellä ylivoimalla. Rohkaisemalla talebaaneja jyrkkyyteen (=lyömään päätään seinään), al Qaeda sai aloitteen itselleen Afganistanissa sodan kiihdyttyä uudelleen, ja epävakautti myös Pohjois-Pakistanin ottaen Waziristanin (”heimoalueen”) kontrolliinsa.
  • Kompromissirauha Syyriassa jättänee kurdeilla jonkin poliittisen statuksen. Turkki samaistaa Syyriassa, USA:n johtaman liittoutuman sotilaallisena päävoimana taistelevat, kurdijoukot YPG:n suoraan Turkin alueella toimivaan marxilaiseen PKK:hon, jonka se on luokitellut terroristijärjestöksi. Turkki voi nähdä mahdollisen kurdien poliittisen aseman vahvistumisen Syyriassa uhkana omalle sisäiselle vakaudelleen.
  • Kurdijohtajan edellä hahmottama maltillinen oppostio Syyriassa kohtaa riskejä sekä radikaalien ainesten että al Assadin dynastian taholta: Siksikö Bashar al Assad kävi vuodesta 2012 alkaen sotaa sisäistä oppositiota vastaan että joutuisi katselemaan heitä parlamentissa?

Maailma on kauhulla seurannut al Assadia tukevien voimien keskittymistä Idlibin saartorenkaaseen, ja suurhyökkäyksen valmisteluja. Jos kurdijohtaja Fuad Elikon toiveet toteutuvat, infernaalinen katastrofi jää toteutumatta.

  • 17.09. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja hänen turkkilainen kollegansa Recep Tayyip Erdogan julistivat demilitarisoidun vyöhykkeen muodostamisesta 15.10. alkaen Idlibin alueella hallituksen joukkojen ja kapinallisten erottamiseksi toisistaan. Raskaiden aseiden poiskuljettaminen alueelta on suunnitelman ehto.
  • 09.10. Syyrian armeijan lähteet tiesivät kertoa, että Hayati al-Sham (al-Nusra), Huras ad-Din ja Kansallisen vapautusrintaman (National Liberation Front) alaiset ryhmät, kuten 16 Vapaan Syyrian Armeijan (Free Syrian Army) osastoa, ovat vetäneet raskaat aseensa pois Idlibin maakunnan eteläisestä, kaakkoisesta ja itäisestä osasta.
  • 10.10. Venäjän ulkoministeriön edustaja Maria Zakharova ilmoitti Moskovassa, että Venäjä on tarkistanut tiedot vetäytymisestä: ”Yli 1000 taistelijaa ja 100 yksikköä (raskasta) aseistusta on siirretty pois demilitarisoidulta vyöhykkeeltä.
  • 15.10. Tahrir al-Sham ilmoittaa valmiutensa hyväksyä Venäjän-Turkin sopimus kaiken hyökkäyksellisen toiminnan estämisestä viimeisessä sotilaallisessa kriisipesäkkeessä Idlibissä.

Kokeneelle kansainvälisten selkkausten tarkkailijalle tässä oli jo liian hyvää ja liian kaunista, -ja liian paljon. Joka tapauksessa islamisteilta on kuultu, toisin kuin vielä äskettäin, poliittiselle ratkaisulle myönteisiä lausuntoja, ja Bashar al Assadin suusta sana ”rehabilitaatio” tarkoittaen häntä vastaan taistelleiden poliittisten toimijoiden asemaa sodan jälkeisessä Syyriassa.

Al Assadin lausunto 08.10. korostaa em. poliittisen manööverin tarkoituksen olevan ”estää verenvuodatus” Idlibissä, ja sen olevan luonteeltaan tilapäinen, mutta pidetään peukkua: Diplomaatisella ja poliittisella ratkaisulla on tilaisuus, nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top