Vihreiden romahdus pääkaupunkiseudulla monen syyn summa

Kun Vihreiden tappio koko maassa mahtui ”virhemarginaaliin”, eli 1,9 prosenttiin, -kannatus putosi 12,5:sta aina 10,6%:iin, niin Pk-seudulla pudotus oli reilusti kaksi kertaa suurempi.

• Vihreät saivat selkäänsä Espoossa 4,4%, Helsingissä 4,3% ja Vantaalla 4,5 prosenttia.
• Paikkoja vihreät menettivät Espoossa 3 (17-14),Helsingissä 3 (21-18) ja Vantaalla 3 (12-9 ).

Jos kohta Keskusta väittikin, että sen humahtaminen 2,6 prosenttia alaspäin ( 17,5-14,9%) oli ”torjuntavoitto”, mikä on tietenkin itsepetos koska mitään vaalitulosta ei voi vakavissaan verrata gallupeihin vaan edellisiin vastaaviin vaaleihin, niin myönteisenä yllätyksenä voi pitää sitä, että Vihreät eivät ole pk-seudulla sepitelleet keskustasatraappien ”torjuntavoitto”-höpinää omasta tappiostaan.

” Vihreiden viesti ei kerta kaikkiaan mennyt perille”

Espoon Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja, ja koko 2000 -luvun Espoossa ja pääkaupunkiseudulla mitä moninaisimmissa yhteistyö elimissä vaikuttanut, Sirpa Hertell on pätevin arvioimaan pk-seudun tilannetta myöskin siksi, että ei ”stadilaisia” politiikkoja (puolueesta riippumatta) ole koskaan kiinnostaneet mitä Espooseen tai Vantaalle kuuluu. Hän ei syytä Vihreiden tappiosta toisten puolueitten ilkeyttä, eikä median pahantahtoisuutta.

Tuhansien kokousten ja neuvottelujen veteraani myöntää, että nokkaan tuli. Hertell näkee, että syitä on monia. Hänen mielestään keskeinen syy oli se, että ilmastonmuutoskeskustelu ei noussut keskiöön, ja syy siihen oli se että muutkin puolueet ovat jokseenkin samoilla linjoilla, eli on vaikea erottautua joukosta kun ollaan kohtuullisen yksimielisiä. Ja nekään viestit, missä Vihreillä oli kunnianhimoisempia tavoitteita ilmaston suhteen, eivät vaan viherveteraanin mielestä menneet ihmisten tajuntaan.

Viherviha leimahti

Vihreiden vankka vaikuttaja -jo vuosikymmeniä- Helsingin valtuustoon palannut Pekka Sauri kertoi kaksi viikkoa ennen vaaleja yllättyneensä sakeasta vihervihasta vaaliteltoilla. Toki hän myös sanoi, että se ei ollut henkilökohtaista, ja varmasti näin, koska erittäin sympaattista Sauria on kai kenenkään vaikea vihata.

Muuan toinen- espoolainen valtuutettu- sanoi, että tuo viha oli käsin kosketeltavaa hän kertoi kuinka lukuisat kansalaiset ohittaessaan Vihreiden vaaliständin olivat näyttäneet kieltä, pitkää nenää, tuhahdelleet mielenosoituksellisesti ja jotkut loksahtaneet ”hyi v…. vihreet”, ja muuan valtuutetun mielestä kahden tonnin jakkupuvussa lipuva arviolta 50 v rouva oli pysähtynyt vihreiden ehdokkaiden eteen, kumartunut, laittanut sormet kurkkuun ja matkinut oksennusefektiä.

Tämä espoolaisvaltuutettu samoin kuin Sauri sanoivat tahoillaan, että eivät koskaan ennen olleet kokeneet moista.

Sirpa Hertellin mielestä kysymys on enemmänkin siitä, että monet kansalaiset eivät pidä nykyisestäkään hallituksesta, mutta nuo reaktiot kulminoituivat vihreisiin. No, vaalitulos tukee Hertellin arviota, koska kaikki muut hallituspuolueet RKP:tä lukuun ottamatta saivat selkäänsä ”ruotsalaistenkin” voitto tussahti yhteen kymmenykseen.

Vihreiden ”synnit ovat veriruskeita”

Noin lestadiolaiset omista ja toisten synneistä. Mutta eipä huolta, kun kerran viikossa ”seuroissa” maallikkosaarnaaja antaa ne anteeksi -kotiseudullani Tornionjokilaaksossa: ”Syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen nimeen ja vereen”. Politiikassa se ei mene noin helposti.

Sirpa Hertell nimeää reilun puoli tusinaa ”vihreää virhettä” miksi tappio tuli nimenomaan pääkaupunkiseudun kaupungeissa:

• Koronavelan purkutoimet, siihen Vihreät eivät antaneet vastausta.
• Vihreiden ikiongelma, eli ollako vasemmalla vai oikealla ? Ja, kun vastausta eri tullut, niin kansa ilmeisesti päätteli, että ”vasemmallahan ne on”.
• Ruuhkamaksut.
• Helsingin ydinkeskustan liikenteen rajoitusesitykset.
• Yhä uusien parkkipaikkojen maksullisuus.
• Maine veronkorottajana.
• Maine ”liian tiiviin” kaupunkirakenteen kannattajana.
• Pientaloalueiden vastustajana, vaikka itseasiassa Vihreät esimerkiksi Espoossa koittivat puolustaa myös pientaloalueiden rakentamista kaupungin tiivistämisen ohella.
• Jostain syystä ennen vaaleja Vihreät jäivät odottamaan ”normaaliaikojen” paluuta, mitä ei koskaan tapahtunut.
• Korona-aika vei mahdollisuuden -viimeistä kahta viikkoa lukuun ottamatta- kohdata kuntalaisia.

Puoluejohto tuskin vaihtuu

Vihreiden pääkaupunkiseudun oma ”Merkel” -siis Hertell- sanoo pohtineensa sen lisäksi, että miksi kävi niin kuin kävi, sitä mitä vastaisuudessa on otettava nykyistä enemmän huomioon jos ja kun puolue aikoo menestyä vastaisuudessa paremmin. Sirpa Hertellin vakaa toive on, että Vihreät ottavat entistä näkyvämmin talous- ja työllisyysasiat agendalleen.

Hertell katsoo myös, että olisi ainakin pohdittava pitäisikö, niin pk-seudulle kuin muullekin isoille -siis yli 100 000:n asukkaan- kaupungeille, pohtia omaa ohjelmaa tai poliittista strategiaa, jossa niiden ongelmat ja mahdollisuudet tulisivat nykyistä selvemmin esille vihreiden näkökulmasta. Hänen mielestään Vihreiden olisi myös muistettava, että puolueella on nuorten aikuisten lisäksi muitakin kannattajia, joiden määrä nyt putosi etenkin pk-seudulla, ja olisi syytä panostaa myös yli 50 vuotiaisiin ja myös ikäihmisiin.

Ja, vaikka vaalit menivät huonosti ja varsinkin Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla, niin hän ei näe -eikä ole kuullutkaan- tarvetta puoluejohdon vaihtoon. Sen sijaan Sirpa Hertell kokee, että nyt on peiliin katsomisen paikka: On syytä itsetutkisteluun ja mietittävä miten puolue tästä eteen päin toimii ja menestyy.

Puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo kuittasi -leniniläisittäin- Vihreiden vaalituloksen julkisuudessa sanomalla, että edellisissä kunnallisvaaleissa ”puolue otti kaksi askelta eteen päin, nyt otettiin yksi askel taaksepäin ja seuraavalla kerralla otetaan taas kaksi askelta eteenpäin”.

Jaa a, voipihan se noinkin mennä tai sitten ei, mutta kun varsinkin Espoossa, Helsingissä, Vantaalla, Tampereella, Oulussa, Turussa ja myös Lahdessa ja Jyväskylässä askeleen sijasta loikattiin taaksepäin, niin tästä ei puolue, eikä Ohisalo ”soinismilla” selviä.

Seppo Huhta