”Voiton päivää” ei ole eikä tule, ennenkuin…

Vihaatko venäläisiä? Vanha tuttu kahdenvälinen vihanrakennus on taas meneillään. Suomessakin heilutellaan oranssi-mustia nauhoja, ja huudetaan todellisten tai kuviteltujen menneisyyden vääryyksien korjaamista (lähi)tulevaisuuden uusilla vääryyksillä, ja kuvaillaan suomalaisia ”fasisteiksi”, samalla kun suomalaisten ennakkoluulot venäläisiä kohtaan kasvavat.

Temppu on ikivanha, –fasistitkin käyttivät sitä: Demonisoidaan joku, ja sitten käydään hänen kimppuunsa. Tämä on mahdollista, koska ”pahan” olemuksesta on vääriä käsityksiä: Ei mikään ihmisryhmä ole paha. Kyse on ihmiskunnan kollektiivisesta mielenhäiriöstä, joka alkoi about 6000 vuotta sitten, ja josta voidaan päästä eroon, mutta vain yhdellä keinolla: Tunnistamalla se.

Määritelmäni on radikaalin psykoanalyysin edustajalta, Erich Frommilta. Hän totesi, että ”ihmiskunta on suistunut raiteiltaan, ja elää ihmisluontonsa vastaisesti”. -Siitä sodat ja väkivalta. Nyt meillä on selitys, mutta ei syyllistä?! Hetkinen, ajatellaan: Jos ymmärrämme tämän selityksen, emme tarvitse ”syyllistä”.

Syyllisten metsästäjiä kyllä löytyy, ilman meitäkin, mutta mitä he ovat oikeastaan puuhaamassa? Väitän, että oikeuttamassa tulevia julmuuksia menneisyyden hirmuteoilla. Laulaja, Tanja Malaja (kuvassa), käyttää sanoja Дети-мишени, дети-убийцы. Hän laulaa tappajalapsista.

Pääsittekö jyvälle? Avain on väkivallan ja kostamisen siirtämisessä aina seuraavalle ja seuraavalle sukupolvelle. Vihan ikuistamisessa. Irvokkaat ”voiton päivät”, joita Neuvostoliitto t. Venäjä on viettänyt vuosittain aina toukokuussa, ovat demonstraatio siitä, mistä nyt kirjoitan: Väkivallan ja koston kierteen ylläpitämisestä, ja siirtämisestä, vääristellysti tulkitun historian, tai ”historian”, avulla, -lasten mielten myrkyttämisestä.

Tätä kirjoitettaessa vihan perintö tekee tuhoisaa työtään Ukrainassa: Siellä toistuvat samat näkymät, kuin Berliinissä toukokuussa 1945, -mikä lienee juhlien muodollinen aihe. En niitä selosta, -olette lukeneet, tiedätte. Mitä ei ole ymmärretty, ja mistä ei ole mitään opittu, tulee takaisin ja kertautuu.

Viime vuosisadalla, ”YYA-Suomessa”, näimme joskus -kyllästymiseen asti- neuvosto-TV:stä lainattuja pätkiä. Kirjailija Konstantin Simonov, ”Stalinin puudeli” ja järjestelmäuskovainen päivystävä lausuntoautomaatti, tilattiin usein Neuvostoliiton TV-kanavalle kertomaan neuvostokansalle että se ”paheksuu ja jyrkästi tuomitsee” jotakin mitä länsivallat ovat jossain päin maailmaa tehneet. -Yleensä jenkit olivat hyökänneet johonkin, tms. ja ihmisoikeuksia oli rikottu. Simonov oli loistava esiintyjä ja sanankäyttäjä: Paha USA kuuli kunniansa ja sorretut saivat säälinsä, mutta kirjailijan usein käyttämät loppusanat jäivät mieleeni erityisen hyvin.

Päättelin, esiintymisen kohonneesta intensiivisyydestä, että jotain tärkeää neuvostokirjailija nyt yrittää välittää. Ne sanat:

”Vierasta kärsimystä ei ole”

Venäjän 1900-luvun historiaan nähden nämä samat olivat rohkeita. Kirjailija, -Stalinin ja seuraajiensa palkitsema, etuoikeutettu- avasi jotain sielustaan. Viittasi johonkin, josta oli joutunut vaikenemaan. Silmät, katse, ääni ja tuskaisuus painottivat, että sanoissa oli hänen henkinen testamenttinsa, ja anteeksipyyntönsä. Otan sen vastaan, en tuomitse.

Ukrainassa on tapahtunut ja tapahtuu hirveitä asioita. Pitäisikö meidän niiden takia suhtautua venäläisiin jotenkin? Viittaan yleistämiseen, koko kansan tuomitsemiseen. Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhan jälkeen nähtiin mielenosoituksia ympäri Venäjää. Poimin niistä suoria videolähetyksiä, ja jaoin uutisina. Materiaalia tuli koko Venäjältä, provinssikaupungeista joista en ollut kuullutkaan. Kaduilla marssivien enemmistö näytti olleen 2-3-kymppisiä. Siellä protestoivat kommunismin romahduksen jälkeen aikuistuneet. Odotamme muutaman vuoden, ja Venäjä on heidän. Takaisin rock-lyriikkaan tappajalapsista:

Дети – убийцы,
Мы – на прицеле,
Ярость без смысла,
Жестокость без цели.
Жизнь их задела
Своим равнодушным плечом,
Жертва мечтает
Когда-нибудь стать палачом.
….

Lapset ovat tappajia, olemme tavoitteessamme. Raivo ilman merkitystä, julmuus ilman tarkoitusta. Elämä kosketti heitä, välinpitämättömyydellä. Uhri näkee unta, että tulee jonain päivänä teloittajaksi.

Minun mielestäni tässä lyriikassa puhuu erilainen Venäjä, kuin mikä näyttäytyy tämän päivän sotauutisissa, ja rohkenen toivoa, että se on tulevaisuuden Venäjä. Linkistä avautuu uudessa selainikkunassa Elysium Bandin livetaltiointi 17.09. 2021 konsertista Moskovassa. Suosittelen katsomista.

Lopetin otsikon lauseen kesken: Niin milloin koittaa venäläisille todellinen voiton päivä? Kysyin, mutta en vastaa, -tai jo vastasin.

6 Comments

  1. Johan Pomppas
    8.5.2022 05:10

    Vieläkö Venäjällä riittää voita kansalle vai onko ollut jo useampikin voiton päivä?

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      8.5.2022 11:10

      Jos jatkossa vietetään kevytlevitteen päivää?

      Vastaa
  2. Sukujuuret kavaltaa
    8.5.2022 11:51

    Minä en vihaa venäläisiä. Minulla on monta ystävää sieltä, kuten on Ukrainasta, Saksasta, Ranskasta, Norjasta, Tanskasta, Itävallasta…. Ruotsista minulla ei ole ystäviä ja minä vihaan ruotsalaisia. Mutta se on eri juttu. Sen juontaa niiden alusmaapolitiikasta jota ne toteuttaa tänäkin päivänä suomalaisia kohtaan.

    Tässä voitonpäivässä pitää ymmärtää että Venäjällä voitonpäivänä juhlitaan sitä kun Neuvostoliitto vapautti euroopan Hitleristä. Se opetetaan niin siten kouluissa. Aivan kuten Suomessa opetetaan että saksalaiset polttivat Suomen lapin. Eikä kumpikaan kestä päivänvaloa. Mutta niin kansa vain niihin uskoo ja pitää totena.

    Meille myös opetetaan että Hitler kuoli Berliinin bunkkerissa vunna -45. Mutta sekään ei pidä paikkaansa. Mutta silti siihen uskotaan kollektiivisesti eikä historiaa kirjoiteta uudestaan jotta se palvelisi totuutta.

    No, millaisia ovat ihmiset jotka järkkymättä uskovat valeeseen? Ne muuttuvat agressiivisiksi kun niiden etee tuodaan totuus. Ja nyt kun Putin puhdistaa natseja Donbasista ja Luhanskista, miten kansa käyttäytyy? Aivan, se tukee Putinia ja odottaa että Ukraina saadaan siivottua natseista. Joka varmasti tulee tapahtumaan mutta siihen menee vielä kuukausi-kaksi.

    Sotahan ei sinällään lopu Ukrainasta. Se jatkuu vuosia koska tämä oli USA:n suorittama lähtölaukaus kolmannelle maailmansodalle. Ja jälleen kerran euroopassa. Ja jälleen kerran manipuloimalla eurooppalaiset toisiaan vastaan. Koskahan euroopasta löytyy tarpeeksi viisaita miehiä hylkäämään amerikkalaiset ja niiden kauppatavarat? Mustattehan ketkä sinne uudelle-mantereelle euroopasta lähtivät.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      8.5.2022 15:17

      Toki Putinka on houkuteltu Ukrainan maaperälle ansaan, ja siellä koettu johtaa Venäjän horjumiseen, mahdollisesti jopa hajoamiseen. Putin itse oli kuitenkin se, joka teki päätöksen ansaan astumisesta. Ei kukaan muu. Aivan sama juttu tehtiin Yhdysvalloille Vietnamissa ja Afganistanissa: Houkuteltiin poliittisesti vaikeasti hahmotettavaan sotaan maaperällä, jolla tekninen ylivertaisuus on hyödytöntä.

      Venäjän tekniikka lisäksi osoittautui bluffiksi, ja resurssit riittämättömiksi. 70 vuotta ”sosialismia” on tehnyt tehtävänsä: Mikään ei toimi, tilastot ovat sepitettä. Pahinta, että Venäjää ajetaan Kiinan alusmaaksi. Kiina on jo Kazakhstanissa, ja Turkki hamuaa Keski-Aasian entisiä neuvostotasavaltoja.

      Venäjä ei erota ystävää vihollisesta, eivätkä Venäjän mahdolliset ystävät erota, onko Venäjä niitä kohtaan ystävä vai vihollinen. Kiinalaisilla on helppoo: Kaikki ovat mahdollisia siirtomaita.

      Maailman pitää vain jotenkin tsäkällä selvitä siihen asti, että Venäjällä politiikkaa tekevä sukupolvi vaihtuu ei-neuvostokasvatteihin.

      Vastaa
    2. Snif
      8.5.2022 16:07

      Hullut on niitä jotka näkee natseja, kannattaa muistaa se.
      Venäjän diktaattori on hulluista hulluin sairas äijä fyysisesti ja henkisesti.

      Vastaa
  3. Obelix
    8.5.2022 14:14

    ”Jos jatkossa vietetään kevytlevitteen päivää?” Niin no, ehkä kevytlevittely-prosessi on jo alkanut, kun Avtotorin työntekijät ryhtyvät viljelemään kasvimaatilkkuja? Noinhan se alkoi, kun Neuvostoliitto hajosi; töihin sai kyllä mennä, mutta palkkojen maksamiseen ei sitten ollutkaan rahaa.

    Kaliningradin BMW-tehtaan tilanne on nyt todella karu – työntekijät ohjeistettu viljelemään tehtaan maille perunaa ja vihanneksia
    Aiemmin muun muassa BMW:n ylellisiä 5-sarjan autoja Venäjän markkinoille valmistanut Kaliningradin autotehdas eli Avtotor-yhtiö elää nyt tuhansine työntekijöineen vaikeita aikoja.

    Helsingin Sanomat vieraili Kaliningradin autotehtaalla vuonna 2002 kun tehtaalla koottiin BMW:n silloista 5-sarjaa. Avtotor on valmistanut Kaliningradissa läntisiä automalleja pääasiassa Venäjän omille sisämarkkinoille, yhteensä jo noin 2,5 miljoonan kappaleen verran. KUVA: VESA

    VENÄJÄN Kaliningradissa sijaitseva yli 2 000 työntekijän autotehdas on nyt pahassa pulassa.
    Lue lisää: Venäjän kehittynyt teollisuus on katastrofin partaalla – konsultti: Putinin hallinnon omavaraisuusohjelmat epäonnistuneet pahasti

    Aiemmin muun muassa BMW:n, General Motorsin, Hyundain ja Kian sopimusvalmistajana toimineen Avtotor-tehtaan liukuhihnat ovat Ukrainan sodan vuoksi pysähtyneet käytännössä kokonaan ja yrityksen tuhannet työntekijät jääneet vaille töitä.

    Sosiaalisesti vaikean tilanteen vuoksi Avtotor kertoo ryhtyneensä jakamaan yrityksen kaikkiaan 300 hehtaarin maaomaisuudesta työntekijöille kasvimaatilkkuja.

    https://www.is.fi/autot/art-2000008795406.html

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top