”Yliopisto on uhrannut tieteen ideologian hyväksi”, sanoi opettaja ja erosi

Filosofian apulaisprofessori irtisanoutui virastaan Portlandissa Oregonissa, kun yliopisto-maailma etääntyy yhä kauemmas tutkimisesta ja tosiasioiden tarkastelusta, ja on muuttumassa ideologisesti ylikuumenneeksi ”tasa-arvo tehtaaksi”. Uhkaako sama kehitys suomalaisiakin yliopistoja?

Portland State Universityn filosofian apulaisprofessori Peter Boghossian ilmoitti erostaan kirjeellä yliopistonsa profossille, kertoen perusteet päätökselleen ja kuvaillen tieteellisen tutkimuksen ja akateemisen maailman huolestuttavaa tilaa Yhdysvalloissa.

”En ole koskaan uskonut – enkä usko nytkään – että opetuksen tarkoituksena on, että johdan oppilaani omaksumaan tietyt johtopäätökset. Pikemminkin pyrin luomaan olosuhteet tiukalle ajattelulle; auttaa heitä hankkimaan työkaluja etsinnässään ja omien johtopäätöksiensä löytämiseen. Siksi minusta tuli opettaja, ja rakastan opettamista.

Mutta askel askeleelta, ​​yliopisto on tehnyt tällaisen älyllisen etsinnän mahdottomaksi. Se on muuttanut vapaan tutkimuksen linnoituksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tehtaaksi (Social Justice factory), jossa ainoat panokset olivat rotu, sukupuoli ja uhriutuminen, ja jonka ainoat tulokset olivat tyytymättömyys ja jakautuminen”, täsmentää Boghossian näkemystään kirjeessään.

Apulaisprofessorin mukaan  opiskelijoita ei opeteta ajattelemaan, vaan sensijaan jäljittelemään ideologioiden moraalista yksinkertaisuutta. Tiedekunnat ovat luopuneet tiedon tavoittelusta, ja korvanneet sen suvaitsemattomuudella eriäviä mielipiteitä kohtaan. Entisen opettajan havaintojen mukaan opiskelijat ovat alkaneet pelätä ilmaista omia näkemyksiään avoimesti ja rehellisesti. Ilmiö on itseasiassa vanhempi, kuin 2000-luvun Woke-vääristymä, joka on sekä Boghassianin kritiikin että hänen urastaluopumis-päätöksensä takana.

Havainnollistamme kotimaisella esimerkillä syndroomaa, johon Boghossian törmäsi Oregonissa:

Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen tieteenalalla tehdään kriittistä, normeja kyseenalaistavaa ja lähtökohdiltaan moniäänistä tutkimusta. Tutkimuksemme ylittää tieteenalarajat ja sitä tehdään erityisesti kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen rajapinnoilla. Tällä hetkellä tutkimuksessa painottuvat muun muassa feministisen ajatteluperinteen tekstien tutkimus sekä käsitteiden käytön ja historian poliittinen analyysi; työelämän ja organisaatioiden sukupuolistavien rakenteiden ja toimintakäytäntöjen tutkimus; feministinen kriittinen eläintutkimus, kriittinen miestutkimus, queer- ja transtutkimus sekä niiden yhteydet yhteiskunta-ja kulttuuritieteelliseen eläin- ja ympäristötutkimukseen; erilaisten vähemmistöjen aseman tutkimus; sekä feministinen väkivallan tutkimus. Tutkimuksemme rakentuu intersektionaaliset näkökulmat huomioonottaville lähestymistavoille. Sovellamme moniulotteisesti erilaisia tutkimusmenetelmiä ja kehitämme feminististä tutkimusmetodologiaa. Tutkimuksemme on kansainvälistä ja osallistumme aktiivisesti erilaisiin tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin. (Linkki alempana)

Olen pahoillani edellä olevan sitaatin lukijalle aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta ilmiö on siinä määrin vakava, että se on esiteltävä kaikessa karmeudessaan. (Toipumista!)

Intensiivisesti toimivissa laitoksissa, kuten yliopistoissa, on aina -Suomessa varsinkin- ilmaantunut näkymättömiä rakenteita, joita eräs 1980-luvun suomalainen insider kuvaili sanonnalla ”kalkin suosiminen”. Hän viittasi hassunhauskasti kalkkiin, jota iän myötä kerääntyy aivojen verisuonistoon. Vanhoilla auktoriteeteilla sitä on enemmän kuin esm. nuorilla opiskelijoilla, mutta on instituutioiden ominaisuus että jälkimmäisiin herkästi kopioituu edellisten näkemykset, -myös konsensus asioista joista ei puhuta. Nuoret tutkijat ja virkojen tavoittelijat olivat siis jo silloin -kasvitieteellistä sanontaa lainaten- kalkinsuosijoita. -Mikä kalkin jälkeen on nostettu suosimisen kohteeksi, selvinnee jatkossa. Kun hierarkisuutta luova akateeminen maailma on valmiiksi ollut tämänkaltainen, Boghossianin epäviihtyvyyden aiheeksi noussut poliittisen korrektiuden ja sen jälkeen muotifilosofioiden maihinnousu on helposti johtanut ”uuteen normaaliin” joka on edeltäjäänsäkin ahdasmielisempi, mutta aivan yhtä konformistinen.

Monimuotoisuuskoulutus, kielletyt kysymykset, mikroaggressio

Boghassian mainitsee illiberalismin, suvaitsevaisuuden vastakohdan, nousevan puolustamaan johonkin sapluunaan pakotettua suvaitsevaisuutta.

Päätin tutkia uusia arvoja, jotka olivat vallanneet Portlandin valtionyliopiston, ja niin monet muutkin oppilaitokset. Arvot, jotka kuulostavat upeilta, kuten monimuotoisuus, tasapuolisuus ja inkluusio, mutta ne voivat itse asiassa tarkoittaa päinvastaista. Mitä enemmän luin (rotu)kriittisten teoreetikkojen tuottamaa ensisijaista lähdemateriaalia , sitä enemmän epäilin, että heidän johtopäätöksensä heijastavat ideologian oletuksia, eivät perustu evidenssiin.

Nyt eronnut apulaisprofessori tunnisti sanojen takaa niiden tarkoittamille käsitteille vastakkaisia pyrkimyksiä, ja pyrkimyksen uuden yksituumaisuuden saavuttamiseen toisinajattelijat vaientamalla, jopa sulkemalla ulos yliopistoyhteisön sosiaalisesta kanssakäymisestä. Monimuotoisuuskoulutus on tästä huima esimerkki: Näillä kursseilla hyväksytyn narratiivin kyseenalaistaminen torjuttiin välittömästi.

Boghossianilla oli ollut tapana koulia oppilaitaan kriittisyyteen tuomalla kuultaviksi mitä erilaisimpien näkemysten edustajia, mutta tämä olikin vastakkaista nousevalla trendille. Hän ymmärsi, ettei ole kysymys yksittäistapauksista vaan institutionaalisesta ongelmasta.

Vuosina 2017 ja 2018 Boghossian ystävineen lähetti joihin tieteellisiin julkaisuihin vertaisarvioitaviksi muutaman tieteellisen artikkelin muotoon kirjoitetun parodian, joissa imitoitiin trendiaiheista ilmestyneitä valmiiksi hyväksyttyjä narratiiveja toistavia nollatutkimuksia: Ilmastonmuutoksesta, sukupuolirooleista, jne. Hän kertoo kirjeessään uskoneensa,  että ”moraalisesti muodikkaita papereita – olipa ne kuinka absurdia tahansa – voidaan julkaista”. Hän oli osoittanut, että trendipelleily elää ja voi hyvin tiedelehtien julkaisukriteereissä ja vertaisarvioinnissa.  Boghossian toki välittömästi paljasti jekkunsa, mutta kiukku jäi kytemään.

Painostus saa näkyviä merkkejä

Boghossianin vetämiä keskustelutilanteita alettiin sabotoimaan sekä hallinnollisesti -yliopiston taholta- että tapahtui sattumuksia: Aiheeton palohälytys kesken luennon, aktivisti irroittaa sähköpistokkeen ja vaientaa äänen Boghossianin ja entisen Googlen insinöörin James Damoren keskustelutilaisuudesta lokakuussa 2018. Yliopisto ei reagoi tähän mitenkään. Ketään ei rangaistu.

Vaikka olen kiitollinen mahdollisuudesta opettaa Portlandin osavaltiossa yli kymmenen vuoden ajan, minulle oli käynyt selväksi, että tämä oppilaitos ei ole paikka ihmisille, jotka aikovat ajatella vapaasti ja tutkia ideoita, tilittää Boghossian kokemuksiaan.

Näin siis akateemisen vapauden ja empiiristä tietoa tavoittelevan tutkimuksen puolustaja ajetaan umpikujaan, ja viimeisenä eleenään puolustaa arvostamaansa liberaalia koulutusjärjestelmää sen vihollisten hyökkäykseltä, hän jättää virkansa ja opettamisen.

Mitä Suomessa?

Kuinka hyvin suomalainen opetussektori ja yliopistomaailma on varautunut puolustautumaan trendi-ideologioiden hyökkäystä vastaan, on seuraava kysymys. Siihen vastaaminen kuuluukin ministeriölle ja opetusministerille.

Luettavaa:

7 Comments

  1. Obelix
    13.9.2021 16:13

    ”Olen pahoillani edellä olevan sitaatin lukijalle aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta ilmiö on siinä määrin vakava, että se on esiteltävä kaikessa karmeudessaan. (Toipumista!)”

    Nauru pidentää ikää sanotaan! Aloin toipumaan, kun katsoin tämän videon pätkän:

    Alla amerikkalainen koomikko John Candy joutui jossain ”Vietnamissa” tehokkaan kommunistisen aivopesun kohteeksi.

    Vastaa
  2. Hulluista kyllä ääntä lähtee
    13.9.2021 22:02

    ”Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen tieteenalalla tehdään kriittistä, normeja kyseenalaistavaa ja lähtökohdiltaan moniäänistä tutkimusta.”

    Sen kyllä uskoo. Hullut äänessä.

    Vastaa
  3. juha II
    13.9.2021 23:15

    Tätä woke paskaa on länsimaailma täynnä ja se on valunut ylhäältä alaspäin kuten löysällä ”sinitarralla” (”pysyy kuin paska seinässä”) on tapana jo pelkän *gravitaatiovoiman avuin tapahtua. Tästä voidaan syyttää Yhdysvaltain huonoimman presidentin kautta aikain Barak Obaman kahdeksan vuotta kestänyttä valtakautta, josta viimeisen hän sai hankittua silloisen varapresidentin Joe Bidenin kanssa selvällä vaalivilpillä.

    Obama, tämä ”mies”, joka ei ole edes Yhdysvaltain kansalainen on homo, muslimi, kommunisti, globalisti ja edustaa äärikommunistista demokraattipuolueen linjaa, jonka Bill Clintonin presidentti kaudella tai jo kun hänet valittiin demokraattien silloiseksi presidenttiehdokkaaksi kaapattiin ääriradikaalien käsiin pois tavan demokraateilta, jotka olivat isänmaallisia juuriltaan. Aivan samoin kuin Keskustassa liberaalit valtasivat puolueen”maajusseilta” kun Mari Kiviniemi valittiin puheenjohtajaksi.

    Barak Obama aloitti koko nykyisen woketuksen vieden sen kouluihin ja yliopistoihin sekä jokaiselle hallinnon portaalle läpi amerikkalaisen yhteiskunnan siirtäen valtaa liittohallitukselle kommunistiseen tapaan ja nosti epäisänmaallisen vihan ja halveksunnan nimenomaan kristittyä konservatiivistä valkoista amerikkaa vastaan. Yliopistoista tuli pikku pohjois-koreoita, jotka ovat ahdasmielisiä, vihaa täynnä, historiaa vihaavia vääristeleviä äärikommunisteja, joiden kaikkein suurin vihan kohde on valkoinen rotu, joka on kristittyä maailmankuvaa edustava tyypillinen ”amerikkalainen unelma”.

    Barak Obama jopa kolmisen vuotta sitten haastattelussa yritti varovaisesti toppuutella yliopistojen kampuksilla vallitsevaa ääri woukkimaisuutta, joka menee jo yli kaikkie äyräiden. Sanomalla, ”ettei pitäisi olla aivan niin jyrkkää vaan pitäisi pystyä keskustelemaan keskenään ja vaihtamaan eriäviä näkemyksiä!”
    Tämä syystä, että Woket jo tappelivat ”lillukan varsiksta” keskenään kuin kissat ja koirat niin, että jopa ”oikeat” viholliset jäivät kaikessa tuoksinassa jo taka-alalle!!!

    Saman paskan ja mädätyksen sekä tukahduttavan kommunismin kaikissa sen vastenmielisissä muodoissa tuhoten länsimaisen yhteiskunnan vapaudet presidentti Tarja Halonen 12-vuotisella valtakaudellaan epäonnistuen virassaan yhtä surkeasti kuin toinenkin sosiaalidemokraatti ent. hellu Erkki Tuomioja (SDP)!

    Vastaa
  4. tiedebordelli
    14.9.2021 00:33

    Suomeksi tiedebordelli, josta tilataan ennalta valitun lopputuloksen tuottavia tutkimuksia yliopiston nimellä vahvistettuna.

    Vastaa
  5. Mikko Paunio
    15.9.2021 09:36

    Yhdenvertaisuus- ei tasa-arvotehtaiksi. Yhdenvertaistaminen lopputulemalähtöinen politiikkaimperatiivi, kun vanha tasa-arvoajattelu lähtee siitä, että kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet. Yhdenvertaisuusvaatimuksissa on tämä identiteettiideologian eli neokommunismin kova ydin. Googlaa Paunio oikea media SDP yhdenvertaisuus😎

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      15.9.2021 17:13

      Just, tasa-arvo tarkoittaakin, että kaikki saa saman samoilla ponnistuksilla. Vasemmisto on vääristänyt käsitteen: Kaikille sama, ponnisteli eli ei. Tämä johtaa samaan tilaan, jossa suomalainen nykytaide jo on: Jos kuulut #kerhoon, saat hyvät arvostelut ja apurahat ilman osaamista, ja ilman vaivannäköä. Jos et kuulu kerhoon, ”vähemmistöön” tai oikeaan sukuun, -tai sinulla ei ole #jäsenkirjaa, niin turhaa on vaivannäkösi.

      Siispä kukaan ei yritä parastaan: Toisten ei tarvitse, toisille se on hyödytöntä. Lopputuleman näet taidemuseoissa. -Mikä tahansa niistä käy.

      Vastaa
      1. Mikko Paunio
        16.9.2021 09:42

        Tässä peruskäsitteitä ja pidemmän kaavan mukaan miten yhdenvertaisuus eroaa perinteisestä tasa-arvoajattelusta ja miksi yhdenvertaisuusvaatimuksissa piilee neokommunismin kova ydin😎 https://oikeamedia.com/o1-154200

        Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top