Ympäristöministeriön tilaama raportti torjuu geotermisen energian riskejä, -ja turhia pelkoja

Useissa suomalaisissa kiinteistöissä otetaan jo lämpöpumpulla lämmitysenergiaa joko ulkoilmasta tai maan sisäisestä lämpövarastosta, jääkaapeista tutulla menetelmällä, ja lämmönsiirtopumppujen suosio on kasvamassa yht’aikaisesti fossiilisten polttoaineiden huonon mielikuvan kanssa. Geotermiikka, joka tekee tuloaan Suomeenkin, menee vieläkin syvemmälle: Energiaa ja kaukolämpöä ollaan jo hakemassa kilometrien syvyydestä. Ympäristöministeriö tilasikin Helsingin Yliopiston Seismologian laitokselta tarkastelun, mitä riskejä siitä koituu, kun maahan porataan reikiä lämmön talteenottamiseksi. Selvityksessä pyritaan antamaan ohjeistus maalämmön käyttäjille.

Tarkastelemme ensin, mistä maalämpö tulee, ja mitä sen käytöstä seuraa:

  • Maa-planeetan sisäosissa tapahtuu ydinreaktioita (-ei tarvitse pelätä, maa ei räjähdä), joissa kevyitä alkuaineita muuttuu raskaammiksi (fissio), ja syntyvä lämpö pitää maan sisimmät osat nestemäisinä. Tätä lämpöä riittää ylempiinkin kerroksiin, ja Suomessa se on mitattavissa 10 metrin syvyydestä alaspäin.
  • Kotitalouksien maalämpöpumput hyödyntävät pääosin maaperään sitoutunutta auringon ja ilman lämpöä, välittäjäaineen kompressointi-menetelmällä, kuten jääkaapeissakin. Geotermiset voimalaitokset, joilla tavoitetaan maan syvempien kerrosten lämpöreserviä, toimivat kahden porausreiän avulla: Toiseen pumpataan kylmää vettä, ja toisesta sama vesi nostetaan jopa 120 C-asteisena. Nämä ovat kaksi eri tekniikkaa ja niillä on erilaiset ympäristövaikutukset.
  • Kotitalouden tai kiinteistön lämpöpumppu käyttää porausreikään lasketussa putkessä kulkevaa välittäjänestettä. Ympäristöriski muodostuu vanhan putken rikkoutuessa ja välittäjäaineen päätyessä pohjaveteen tai kallioveteen. Geoterminen voimala siis käyttää vettä, joka kulkee kallioperän läpi porausreiästä toiseen.
  • Islanti on ollut geotermiikan edelläkävijä, käyttäen mm. kaukolämpöön kallioperän omaa vettä, joka joskus purkautuu luonnollisina kuumina lähteinä.
  • Ruotsin Skånessa pumpataan lämpöpumpuille jo noin 20-asteista vettä 800 metrin syvyydestä. Teholtaan 20 MW:n voimalaitos tuottaa näin noin 40 prosenttia Lundin taajaman kaukolämmön tarpeesta. (Wikipedia)
  • Suomessa geotermiikkaa ollaan ottamassa käyttöön Turussa, Espoon Otaniemessä ja Tampereen Nekalassa: Otaniemen laitoksessa tuotetaan geotermistä energiaa kahden maahan poratun reiän avulla. Toiseen johdetaan vettä, joka lämpenee maan sisällä ja nousee lopulta toisesta reiästä ulos. Vettä voidaan käyttää kaukolämmön tuotantoon, johon tarvitaan yli 120-asteista vettä. Tampereelle, Nekalaan on suunnitteilla lämpökaivo, jonka syvyys on noin 7–8 kilometriä. Voimalan on tarkoitus tuottaa vuosittain noin 29 000 MegaWattituntia lämpöä kaukolämpöverkkoon, jonka on arvioitu vastaavan noin 1000 pientalon lämmitykseen tarvittavaa määrää (Wikipedia)

Maalämpövoimaloiden ja -kaukolämmityksen tullessa käyttöön satojen metrien tai kilometrien porausreikiä ryhdytään tekemään suomalaiseenkin peruskallioon. Tämä luo tarpeen ohjeistukselle mm. kaavoittajia varten, ja siihen raportti pyrkii vastaamaan.

Ympäristöministeriön tilaama raportti, ”Selvitys geotermisen energian syväreikäporaamisesta ohjeistaa lämpökaivohankkeiden riskien ennakoimisessa”, kertoo:

Syvän geotermisen energian käyttöön on useita menetelmiä. Tehostetussa geotermisessä systeemissä käytetty, säröttämiseksi kutsuttu menetelmä aiheuttaa selvityksen mukaan pieniä maanjäristyksiä, joista suurimmat saatetaan havaita myös lähiympäristössä.

Pumpattaessa vettä kahden syväkairatun reiän välillä, on tarpeen parantaa kallion vedenjohtavuutta, ja tästä käytetään sanontaa säröttäminen.

Energiaa siis saadaan polttamatta polttoainetta ja lotraamatta atomiytimillä, -mikäs sen hauskempaa! Ja bonuksena, mitä syvemmälle reikää kairataan, sitä korkeampi on tavoitettu lämpötila. Jotain häikkää kuitenkin täytyy olla jossain, ja löytyikin:

Geoterminen energia on lähes päästötöntä. Ongelmia aiheuttavat kuitenkin hyvin syvällä olevan veden rikkioksidi, typpioksidi, metaani ja muut pitoisuudet, joiden vuoksi sitä ei voida käyttää suoraan esimerkiksi kaukolämmitysverkossa.

Syväporaaminen ja sen yhteydessä tapahtuva kallioperän säröttäminen on myös liitetty ilmaantuneisiin paikallisiin maanjäristyksiin, ja säröttämisen käyttöä vanhojen maaöljy- ja kaasukenttien jälkilypsyyn on arvosteltu ympäristöriskien takia. Yleisesti ottaen, syväporaaminen ja geotermiikka ovat tekniikan meille tuottamia uusia siunauksia, mutta niiden säätelyyn ja valvontaan on kiinnitettävä huomiota jo uuden teknologian käyttöönotto-vaiheessa. Juuri kuten Suomessa ollaankin tekemässä.

Luettavaa:

1 Comment

  1. Pekka Kemppainen
    24.5.2019 13:58

    Täsmennys: Kallioperän säröttämisen riskinä on -paikallisten tektonisten muutosten aktivoimisen lisäksi- syvien kerrostumien kallioveden tihkuminen pohjaveteen. Syvemmällä vedessä kaikkea ylimääräistä, kuten rikkiä. Suomen pohjavesi on nykyisellään maailman parasta, -ja halutuinta.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top